Mitä tehdä, ettei ensimmäisestä lapsenlapsestaan innostunut anoppi ala liikaa järjestää asioita?

Löysin kolme vuotta sitten ihanan miehen. Hän tuntui pettymysten jälkeen oikein taivaan lahjalta. Menimme naimisiin, ja nyt odotan esikoistamme. Kaikki on sujunut hyvin. Ainoa asia, mistä pelkään, että tulee ongelma, on mieheni äiti.

Mieheni on ainoa lapsi. Kun anoppini sai tietää, että odotan lasta, hän oli asiasta innoissaan ja on vielä innostuneempi nyt, kun synnytys lähestyy. Anoppi kaivoi jo monta kuukautta sitten varastoistaan mieheni käyttämiä vauvanvaatteita ja leluja, jotka ovat olleet siististi tallessa. Hän suunnittelee myös kovasti ristiäisiä ja toi meille suvussa kulkeneen lasimaljan sitä varten. Nyt hän on hakenut suvun vanhan puisen kehdon siskonsa vintiltä, ja on tuomassa sitä meille vauvaa varten.   

Anoppini on ihan kiva ihminen. Ymmärrän myös hänen innostustaan, sillä koska mieheni on ainoa lapsi, hän on ainoa, jonka kautta anoppi voi saada lapsenlapsia.  

Olen yrittänyt olla ystävällinen ja monessa kohden olen ajatellut, että olkoon, vaikka olisin itse halunnut toisin. Ne ovat olleet asioita, jotka eivät ole kauhean suuria, ja niissä voin joustaa. Mutta olen alkanut pelätä sitä aikaa, kun vauva on syntynyt. 

Miten osaan rajata elämämme vauvan kanssa meidän maun mukaiseksi? En halua olla tyly, mutta en halua myöskään, että anoppi alkaa järjestellä kotonani liikaa. Ystäväni sanoi, että rajat täytyy vetää nyt, koska myöhemmin on vaikea muuttaa totuttuja tapoja. Mutta missä menee sopiva raja? Ja miten osaan vetää sen, ilman että anoppi loukkaantuu, koska en halua, että hän pahoittaa mielensä?  

Onnellinen odottaja

Huom! Kun kommentoit kirjettä, laita itsellesi nimimerkki.