Voiko lapsen hankinta olla vain naisen oma asia? Itse ajattelen, ettei oikeastaan voi. Se on myös puolison asia ja mahdollisten isovanhempienkin asia.   En koskaan erityisemmin  halunnut omia lapsia ennen kun tapasin nykyisen puolisoni. En olisi lähtenyt hankkimaan lapsia yksin, en olisi pystynyt siihen, enkä halunnut sellaista. Lasten hankinta ei meille puolisoinakaan ollut täysin selvä asia, koska eihän lapsia niin vain tehdä. Jos lapsia ei olisi tullut, se olisi murehduttanut, mutta tuskin olisimme yrittäneet hoitojen kautta, vaan olisimme antaneet asian olla.    
Nyt lapset ovat elämämme rikkaus ja suuri päivittäinen ilon aihe niin meille vanhemmille kuin isovanhemmillekin.  Joka päivä rakastan lapsiani enemmän, enkä kadu, että he täällä ovat.  Olen kiitollinen myös siitä, että omat vanhempani antoivat lapsillensa tilaisuuden syntyä.  
Ihmiset tuskin ilkeyttään utelevat toisten lapsettomuutta. Ehkä useimmat, joilla on lapsia, ovat niin rakastuneita omiinsa, että taitamattomuuttaan tai yksinkertaisuuttaan kysyvät lapsettomilta, mikseivät he halua sitä rakkautta kokea.    
En menisi kenellekään suosittelemaan lasten hankintaa, koska siinä ottaa monia riskejä ja valtavan vastuun. Mutta en suosittelisi lapsettomuuttakaan. Siinäkin  on riskinsä, ja senkin päätöksen kanssa elettävä loppuelämänsä. Kaikilla ei ole rohkeutta päättää olla hankkimatta lapsia tähän, kieltämättä pahaan maailmaan, koska päätös saattaa olla liian raskas kantaa.   Lasten hankintaakin joutuu nykyisin perustelemaan, jos ei muille ihmisille niin ainakin itselleen. Siksi ajattelen, että onneksi se ei ollut pelkästään minun asiani.  
Lapsellinen ja onnellinen