Äiti kiukuttelee ja komentelee tytärtään sairastuttuaan parantumattomasti.

Seuraan avuttomana sivusta lähipiirissäni tapahtuvaa muutosta, jossa äidistä on tullut kuin uhmaikäinen. Olen miettinyt, voinko tehdä jotain, mutta en tiedä mitä.

Läheiseni äiti sairastui parantumattomasti kaksi vuotta sitten hiukan alle 60-vuotiaana. Hän asuu kerrostalossa ja pärjää itsenäisesti. Sairaudessa on välillä hyviä jaksoja, mutta äiti ei silloinkaan suostu enää lähtemään mukaan hoitamaan asioitaan, vaan vaatii tytärtään hoitamaan ne puolestaan.

Äiti soittaa tyttärelleen surkeana kesken työpäivän ja haluaa, että hänelle tuodaan tänään yhdestä kaupasta sitä ja toisesta kaupasta tätä. Kun tytär vie tavarat, aina on jokin tuote väärä, vaikka tytär olisi yrittänyt noudattaa ohjeita kuinka tunnontarkasti.

Äiti myös kiukuttelee, syyttelee ja loukkaantuu, jos hänen luonaan ei voi käydä juuri sinä ajankohtana, mitä hän haluaisi. Tyttärellä on vaativa ja raskas työ, ja hänellä on lisäksi hoidettavanaan arki kahden kouluikäisen yksinhuoltajana.

Äiti ei suostu tulemaan kylään, eikä osallistu edes lastenlastensa tärkeisiin juhlapäiviinkään, vaikka hänen kuntonsa sallisi sen sillä hetkellä. Mutta kun hänen toinen lapsensa, poika, käy äidin luona, äiti on aina pirteämpi ja positiivisempi. Hän ei koskaan pyydä poikaansa toimittamaan asioitaan, vaan kaikki jää tyttärelle. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

Läheinen sivullinen