Kuinka saada aattoiltaan mukava tunnelma, vaikka lapsista kukaan ei tule tänä vuonna lapsuudenkotiin joulunviettoon?

Joulu on lempijuhlani, jota alan valmistella jo marraskuussa. Mutta tänä vuonna joulun ajatteleminen herättää minussa vain haikeutta.

Meillä on kolme lasta, joista viimeinenkin on muuttanut omaan asuntoon. Kaikki ovat kuitenkin aina viettäneet joulua kotona. Viime vuonna kahdella oli mukana kumppanit, jotka toivotin lämpimästi mukaan perheeseemme.

Nyt kuopus lähti opiskelemaan ulkomaille ja viettää joulun siellä. Molemmat vanhemmat lapset ilmoittivat, että menevät tänä vuonna vuorostaan kumppaneidensa kotiin joulunviettoon. Siitä oli kuulemma ollut puhetta viime vuonna, ja sisarukset olivat sopineet, että ovat yhtä aikaa meillä, ja tänä vuonna sitten kumppaniensa kotona.

Minulle se tarkoittaa, että meille ei tule tänä vuonna yhtään lasta. Lapset tulevat kyllä tapaninpäivänä syömään, mutta se ei ole sama kuin viettää aatto yhdessä.

Ymmärrän, että elämä menee näin, lapset ovat meillä vain lainaa. Ymmärrys ei kuitenkaan estä surua, kun tuleva joulu tulee mieleen. Miten selviän jouluaatosta ilman, että se menee itkuksi?

Meillä on mieheni kanssa perustoimivat välit, ja olemme jo tottuneet elämään kahdestaan lasten aikuistumisen jälkeen. Mutta joulu on eri juttu. Miten saan ajatukseni ja tunteeni hyväksymään lapsettoman joulun?

Perheenäiti

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!