Jätin miehen lopulta kolme vuotta sitten. Suren edelleen sitä, että näin kiva nainen antoi kohdella itseään niin huonosti niin kauan.

Miksi minulta kesti kymmenen vuotta ennen kuin tajusin eläväni alkoholistin kanssa? Signaaleja kyllä riitti. Muutama kuukausi tutustumisestamme lähdin ensimmäisen kerran pikkutunneilla karkuun kännistä miestä.

Siitä se alkoi. Viikonloppuisin hän lähti usein paukkujen jälkeen baanalle, koska minä olin “kylmä akka”. Syytin itseäni, vaikka säpsähtelin öisin pelätessäni, millainen hänen kotiinpaluunsa tällä kertaa olisi. Krapulassa hän häpesi ja pyysi anteeksi. Senkö vuoksi jatkoin hänen kanssaan?

Viikolla mies ei ryypännyt ja työnsä hän hoiti hyvin. Hänestä ei tullut rapajuoppoa, vaan hän naukkaili laatuviinoja sivistyneesti, kunnes humaltui. Naukkailu kuitenkin lisääntyi niin, että lopulta se alkoi perjantaina heti töiden jälkeen ja jatkui sunnuntaihin. Toivoin lasta, mutta onneksi lasta ei kuulunut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jätin miehen lopulta kolme vuotta sitten, mutta suren edelleen. Suren, että en nähnyt, miten mätä suhteemme oli. Suren, että näin kiva nainen antoi kohdella itseään sillä lailla ja niin pitkään. Ihmettelen, miksi minä, ulkoisesti vahva ja järkevä, uhriuduin ja alistuin. Suren, että mielessäni olen yhä jumissa menneisyydessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen nelikymppinen, enkä ole löytänyt uutta parisuhdetta. Mahdollisuuteni perustaa perhe hiipuu. Tulevaisuus näyttää pitkiltä yksinäisiltä surullisilta vuosilta. Näinkö elämäni meni?

Hukattu elämä

henki kulkee taas

Itse olen ainakin niin helpottunut ja onnellinen siitä vapauden ja arvokkuuden tunteesta mitä itse olen kokenut samankaltaisen (tai oikeastaan useamman sellaisen) jälkeen! vaikka suurin haaveeni ja unelmani on aina ollut äidiksi tulo, menee tämä tunne senkin edelle, ja jos joudun nyt olemaan yksin perhettä koko loppu elämäni, niin otan sen mieluummin kun huonon ihmissuhteen. enkä minä soimaa itseäni siitä, että olin siinä suhteessa silloin. ajattelen mieluummin, että minun piti olla, jotta olen nyt sen kuka olen.

On mahdollisuuksia

Jos ei omaa perhettä tule, ala tukihenkilöksi. Sinulla on varmasti paljon annettavaa ja kerran kuussa joku pikkuinen saa luotasi normaalin viikonlopun, ehkäpä poissa alkoholistiperheestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla