Lapset arastelevat mummia, joka löytää vähän väliä moitteen aihetta.

Olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, ja meillä on 6- ja 9-vuotiaat lapset. Lasten kasvaessa ongelmaksi on kuitenkin tullut mieheni äiti, joka on todella negatiivinen ihminen. Olen itse selvinnyt hänen kanssaan käyttäytymällä asiallisen kohteliaasti ja olemalla välittämättä hänen tyylistään. Mutta nyt kun lapset ovat isompia, he ovat alkaneet reagoida mummiinsa. Mieheni vanhemmat asuvat sen verran kaukana, että vierailut kestävät aina viikonlopun tulevatpa he meille tai me menemme sinne, joten mummia saa sitten aina isomman annoksen kerralla.

Mieheni äidillä mikään ei ole koskaan hyvin ja kaikesta löytyy sanomista. Hän kohtelee myös lapsiamme tylysti, nimittelee tyhmäksi, jos lapsi epäonnistuu jossain, ja sättii heitä pienimmästäkin. Lapset arastelevat häntä. Mieheni on sanonut äidilleen usean kerran, että meillä ei lapsille puhuta tuolla tavoin, ja hetkeksi hän lopettaa, mutta palaa sitten taas vanhaan tapaansa.

Mieheni isä saa myös jatkuvasti kuulla naputusta ja moitteita. Yleensä hän ei vastaa mitään, vaan on hiljaa. Minusta hänen olisi pitänyt jo aikaa sitten kieltäytyä kuuntelemasta sellaista, mutta hän on ottanut vaikenemisen linjan. Lapset tykkäävät vaarista ja kiinnittyvät häneen, kun isovanhemmat tulevat meille.

Minut pysäytti se, kun nuorempi lapsi sanoi viimeksi mummin lähdettyä kotiin, että hän ei tykkää mummista. Vaikka tapaamme vain 4-5 kertaa vuodessa, jättääkö mummin tiuskiminen ja vähättely lapsiin haitallisen jäljen? Tiedän, että mummilla on ollut kylmä lapsuus, mikä selittää hänen käytöstään, mutta vaikka ymmärrän sen, en silti halua hänen käyttäytyvän meidän lapsiamme kohtaan näin. Mitä voin tehdä asian kanssa?

Pitkään miettinyt

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Venla

Lukijan kirje: Mummille ei kelpaa mikään

Onko mummi ollut koko ikänsä samanlainen? Ajattelen vaihdevuosia. Olisin itse ainakin täysin sietämätön ellen olisi menettänyt järkeäni ilman hormonikorvaushoitoa. Eräästä ystävättärestäni on tullut hirivö, joka sanoo mitä tahansa ääneen. (Jos asia on ajankohtainen, kannattaa lukea Maija Kajanin kirja Sukellus kuumaan aaltoon. Siinä on karmeita esimerkkejä.)
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti