Jokainen voi valita, nostaako lähimmäistään vai painaako alas.

Piikittely on vitsiksi puettu nälväisy. Jos et naura, olet tosikko. Jos taas annat samalla tavalla takaisin, nälvijä suuttuu, sillä hänellä on usein heikko itsetunto.

Oletko tuntenut myötähäpeää juhlissa, joissa aviopari näykkii toisiaan piikittelemällä? Kumpikin hakee muiden hyväksyntää: katsokaa, tuollaista minun täytyy kestää! Muut kiemurtelevat vaivautuneina.

Piikittelyllä ja nälvimisellä on taipumus muuttua ajan mittaa yhä verisemmäksi sananmittelöksi. Huumorin nimissä tapahtuva nälviminen ei koskaan rakenna vaan repii ja hajottaa. Se on kuin syöpä, joka tuhoaa ilon ja elämän. Ilmapiiriä voi parantaa vain ystävällisillä sanoilla ja teoilla.

Jokainen voi valita. Voit jatkaa tuhoavaa kielenkäyttöä tai sen sijaan jättää piikittelykulttuurin ja alkaa nostaa lähimmäisiäsi alas painamisen sijasta.

Valinta on sinun

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Näyttää siltä, että masennuksen kasvun ja uskonnollisuuden vähentymisen käyrät kulkevat tasatahtia.

Kansantaudiksi muodostuneen masennuksen syitä pohtivat nyt kaikki: ammattiauttajat, tutkijat, toimittajat ja tietysti masentuneet itse.

Odotan, että joku tutkisi tätä: Kuinka paljon masennuksen lisääntymiseen on syynä samaan aikaan Suomessa tapahtunut uskonnollinen maallistuminen? En tiedä. Kysyn, koska minusta näyttää siltä, että masennuksen kasvun ja uskonnollisuuden vähentymisen käyrät kulkevat tasatahtia.

Uskonnollisella ihmisellä on elämässään korkeampi voima, jonka varaan voi laskea. Uskonnoton ihminen on ehkä enemmän yksin. Voiko masennus johtua siitä?

Yksi näkökulma

Nykyisin korostetaan, ettei toisten ulkonäköä saa kommentoida? Miten sitten lapsille ja nuorille voi päivitellä heidän ulkonäköään heidän kuultensa?

Olen isokokoista sukua ja myös lapseni ovat isoja. Jo pienenä he saivat jatkuvasti kuulla ihmettelyä koostaan, kun aikuiset kuulivat lapsen iän.

Varsinkin murrosiässä jatkuva koon päivittely on ollut lapsille todella rassaavaa. Kun naapurin mies tuli käymään meillä, hän hohotteli eteisessä poikien kenkiä, että onpas siinä kanootteja.

Nyt on vuorossa 13-vuotias tyttäreni, joka vaivaantuu jatkuvasta pituutensa huomauttelusta. Hän on alkanut kulkea hartiat kyyryssä, vaikka eihän se lyhyemmäksi tee.

Nykyisin korostetaan, ettei toisten ulkonäköä saa kommentoida? Miten sitten lapsille ja nuorille voi päivitellä heidän kokoaan heidän kuultensa? Päivitelläänkö lasten lyhyyttä samalla tavalla?

Onpa täti itse lihava...

entinen pullukka

Lukijan kirje: Miksi lasten ulkonäöstä saa huomautella?

Tiedän tunteen. Olin lapsena pyöreä ja sain jatkuvasti kuulla ulkonäöstäni ja syömisistäni kommentteja sukulaisiltani. Isovanhempani, tätini sekä äitini kommentoivat, milloin näytin hoikemmalta ja, milloin olin taas pyöristynyt. Painoni tuntui olevan julkinen keskustelun ja kommentoinnin aihe. Se tuntui todella ikävältä ja häpesin itseäni ja olemustani usein. Itse en kommentoi millään tavalla kenenkään lapsen kokoa tai ulkonäköä. Minusta kenenkään ulkoisen olemuksen kommentointi ei ole...
Lue kommentti