Miehen nuukuus rajoittaa elämää.

Olen paininut erään ongelman kanssa ja mietiskellyt, miten menetellä. Kyse on mieheni säästäväisyydestä. Hän on joskus hirveän nuuka. Minä taas en välillä edes katso ruuan hintoja ja jakelen herkemmin seteleitä lapsillemme.

Olen puhunut asiasta mieheni kanssa, ja hän myöntää nuukuutensa. Hän sanoo, että on lähtöisin köyhistä oloista eikä pysty tuhlaamaan. Meillä ei ole rahasta puutetta. Voisimme hankkia laadukkaitakin tavaroita, mutta päädymme aina halvimpaan.

Mieheni nuukuus harmittaa minua. Se rajoittaa elämäämme ja tuntuu turhalta. Elettäisiin nyt reilusti, kun vielä voimme – emme me saa mitään mukaamme, kun täältä lähdemme. En myöskään toivo, että lapset jäävät perinnöistämme riitelemään. Kuinka nuukuutta voisi kitkeä?

Tuhlaileva vaimo

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!