Pitäisikö puuttua ystävän perhe-elämään, kun asiat näyttävät menevän huonompaan suuntaan, vai onko parempi olla sekaantumatta asiaan?

Ystäväni on ollut miehensä kanssa nuoruudestaan asti. Heillä on monta lasta. Ystäväni sanoo, että jos hän ei olisi petkuttanut miestään, hänellä ei olisi yhtään lasta. Mies sanoo, että on oppinut rakastamaan jokaista lastaan, muttei ole toivonut ainuttakaan niistä.

Olen kuunnellut ystäväni vuodatuksia vuosia. Hän tulee vuosi vuodelta katkerammaksi ja purkaa sen mieheensä ja lapsiinsa. Hänellä on itsestään mielikuva pullantuoksuisena äitinä, mutta todellisuudessa hän pilaa perheensä ilmapiirin, vaikka leipookin pullaa.

Ystäväni hallitsee miestään uhkaamalla, että jos lähdet, et tule näkemään lapsiasi ikinä. Lasten kuullen vaimo moittii miestä koko ajan, myös vaikka paikalla on vieraita. Mies on ehdottanut pariterapiaa, mutta ystäväni kertoi nauraneensa ja sanoneensa, että hän kyllä kykenee elämään näinkin.

Viimeksi kun ystäväni alkoi taas valittaa, millainen tyranni hänen miehensä on eikä välitä lapsista lainkaan, sanoin, ettei tilanne ole ihan niin. Miehesihän viettää paljon aikaa lasten kanssa, tekee kotitöitä ja olet kertonut hänen  suostuneen vaatimuksestasi jopa pitkiin selibaatteihin. Ystäväni loukkaantui syvästi.

En halunnut moittia ystävääni, vaan halusin saada hänet tajuamaan, että hän pilaa sekä oman että perheensä elämän. Enää en uskalla sanoa mitään, sillä se olisi varmaan ystävyytemme loppu. Sitä en halua, sillä olemme perheinä paljon tekemisissä ja lapset ovat kavereita keskenään. Vai pitäisikö sittenkin?

Ystävä

Hyvää elämää

Lukijan kirje: Puutunko ystävän perhe-elämään vai annanko olla?

Ensiksi toteaisin, että ystävälläsi on hyvät mahdollisuudet parantaa omaansa ja perheensä elämänlaatua, koska hän omistaa sinun kaltaisen ystävän. Ei se ole hänen asioihinsa puuttumista, jos annat hänelle hyviä neuvoja ja toivot ystävällesi parasta. Jo se, että olet ystäväsi vierellä, kuuntelet häntä ja olet käytettävissä, merkitsee paljon. On ikävää tietenkin kuulla ystäväsi valittamista ja miehensä arvostelemista, mutta kun jaksat uskollisesti olla hänelle tukena ja vierellä, se voi tuottaa...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti