Vuosi vuodelta tunnen itseni yksinäisemmäksi. Jää nähtäväksi, voiko ilman ystäviä elää.

Ystävyys, mitä se on? Minulle ystävyys on eniten luottamista. Minulla ei ole ystäviä, vain muutama yhden käden sormilla laskettava kaveri.

Yhden kaverini olen tuntenut liki 30 vuotta, mutta ystävää hänestä ei ole tullut, koska en voi luottaa häneen. Nuorena hän ei pitänyt lupauksiaan, ja sama on jatkunut aikuisena. Se on erikoista, sillä hänen äitinsä ja sisarensa ovat luotettavia ja aitoja. En tiedä, kenen geenit kaverini on perinyt.

Tästä kaveristakin kuulen aina vain vähemmän. Ennen treffailimme useamman kerran kuukaudessa. Nykyään näemme kerran kuussa, jos sitäkään. Sekin aika menee aina ostoskeskuksissa rättiostoksilla, mistä en niin välitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Saatan saada häneltä viestin pari kertaa kuukauden aikana, mutta ne ovat vain moikkailuja. Olen saanut neuvoksi puhua hänelle kaverisuhteestamme. En vaivaudu, sillä tiedän, ettei se muuttaisi mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaverini on parisuhteessa, jossa mies on niskan päällä. Joka kerta kun näemme, mies soittaa muutaman tunnin päästä ja kaverilla onkin jo kiire kotiin. Se tuntuu ikävältä, sillä kaipaan nuoruusvuosien aikaa hänen kanssaan.

Verrattuna aikaisempiin vuosiin tunnen olevani entistä yksinäisempi. Lähetän kaksi ystävänpäiväkorttia, äidilleni ja veljelleni. Muita minulla ei ole. Ilman ystäviä ei voi elää, sanotaan. Jää nähtäväksi, voiko.

Almax

A

Oi. Mulla on sellaine tausta että muutin takaisin kotikonnuilleni Helsinkiin parinkymmenen poissaolovuoden jälkeen. Asuin noin 400 km päässä ja 20 vuotta. Tulin takaisin avioeron jälkeen ja kun lapset olivat tarpeeksi vanhoja ja ajattelin että vanhemani tarvitsevat mua.

Ystävyyssuhteet katkesivat jo silloin aikoinaan kun lähdin au-pairiksi, muut oli hakeneet kouluihin ynnä muuta. Kun tulin takaisin Suomeen niin välit oli jotenkin menneet.
Nyt mulla on ns ystäviä töissä, mutta kun se on työ niin en pysty ihan täysin ystävystymään.
Mulla ei oikeesti ole yhtään ystävää. En tiedä kuinka pääsen tästä eteenpäin. On vaikea luottaa keneenkään ja tämän ikäisenä tuntuu vaikealta tutustua, menen vain töihin ja kotiin, töihin ja kotiin...
Olis kiva jos olis miesystävä, silloin ei olis yksinäistä ! Mutta ku en käy missään. Hmm.

Sisältö jatkuu mainoksen alla