Onko mummilla oikeus omiin näkemyksiinsä, kun hän käy hoitamassa lapsenlapsia?

Lapseni ovat aikuisia ja heillä on nyt omat perheet. Taivaalle on kuitenkin ilmestynyt synkkiä pilviä, sillä yhteiselo lasten perheiden kanssa on saanut ikäviä piirteitä.

Kun hoidan lapsenlapsiani, lapseni sanovat, että suhtaudun heihin samoin kuin suhtauduin omiin lapsiini heidän ollessaan pieniä. Minulla on heidän mielestään taipumus alkaa kasvattaa lapsenlapsiani omalla tavallani. Lapseni käsittävät sen määräilynä ja ylisuojelevuutena.

Itse en koe menetteleväni huonosti. Vai enkö vain huomaa sitä?

Yritän heikosti puolustautua, koska en missään tapauksessa halua olla mikään hirmumummi. Samalla olen pahoillani, sillä joskus olen ollut oikeassa, mutta neuvojani ei ole kuunneltu. Tulokseksi on tullut murheita.

Olen pyytänyt lapsiltani anteeksi ja myönnän virheeni, kun niitä tapahtuu. Koska hoidan lapsenlapsiani, tunnen olevani osa heidän perhettään. Vai enkö olekaan? Olenko tärkeä vasta sitten, kun he tarvitsevat hoitajaa?

Mummi vain

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!