Äiti on huolissaan tyttärensä suunnitelmista.

Tyttäreni on rakastunut toisesta kulttuurista olevaan mieheen ja suunnittelee avioitumista hänen kanssaan. Mies on parikymppistä tytärtäni huomattavasti vanhempi. Hän on vilkas, kohtelias ja avoin.

Tyttäreni elää nyt toista vuotta miehen kotimaassa, tekee töitä ja asuu yhteistä kotia. Suren tietysti sitä, että rakas lapseni asuu niin kaukana, mutta lisäksi olen huolestunut. Mies, joka on länsimainen tavoiltaan, toivoo tyttäreni kääntyvän muslimiksi. Hän ei kuulemma painosta, mutta "ilahtuisi siitä".

Tyttäreni arvelee voivansa kääntyä muslimiksi ”miehen mieliksi”. Hän tuumii, että tapakristitty voi yhtä hyvin olla tapamuslimi. Tyttäreni on jo käynyt imaamin juttusilla.

Vaikka en ole erityisen uskonnollinen, koen miehen toiveen osin tölväisyksi omaa taustaamme kohtaan. Entä jos me puolestamme toivoisimme miehen kääntyvän kristityksi? Myös tyttäreni isä on äärimmäisen huolissaan.

Olen tavannut miehen vanhemmat. Äiti kulkee väljissä vaatteissa huivi päässä ja vaikuttaa voimakastahtoiselta. Panin merkille, että tyttären miesystävä kohteli vanhempiaan kunnioittavasti.

Tyttäreni elää nyt miehensä kulttuurin keskellä. Rakastunut nuori nainen uskoo miehen vilpittömyyteen ja suhteen kestävyyteen. Me vanhemmat osaamme miettiä, mitä on edessä, jos rakkauteen tulee ryppy. Jos tyttäreni kääntyy muslimiksi ja he menevät naimisin ja heille tulee yhteisiä lapsia, lapset ovat miehen omaisuutta. Myös tyttäreni omaisuus kuuluu maan lakien mukaan miehelle ja tämän suvulle, jos he avioituvat.

Kun esitimme huolemme tyttärellemme, hän otti pultit. Hänen miesystävänsä kanssa emme ole asiasta vielä puhuneet.

Meistä olisi parasta, että kumpikin säilyttäisi oman uskontonsa, ja he solmisivat siviililiiton Suomessa tai jatkaisivat avoliitossa. Jos liitto syystä tai toisesta kariutuisi, tyttärelläni olisi oikeus matkustaa lasten kanssa pois ja säilyttää oikeutensa nykyiseen ja tulevaan omaisuuteensa.

Onko kenelläkään kokemuksia tai vinkkiä tällaisesta tilanteesta? Mitä voimme tehdä?

Kulttuurien kirjossa

Huom! Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos.

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle.

Jos olisit se isä, jonka toivoisin sinun olevan, minun ei tarvitsisi kirjoittaa tätä.Tiedän, ettei sinua ole tarkoitettu sellaiseksi, joksi tämä elämä on sinut muovannut ja joksi olet antanut itseäsi muokata. Sydämestäni uskon ja toivon, että kerran taivaassa saan vihdoin tutustua sinun todelliseen minääsi, joka on ehjä.

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle. Mielesi on kuin pirstoutunut peili, joka vääristää ja saa asiat näyttämään muulta kuin ne ovat.

Yritin olla sinulle vastapeili. Yritin heijastaa sitä, mikä on oikein: rakkautta ja anteeksiantoa. Mutta sinun peilisi on liian pirstaloitunut. Minä en voi korjata sitä.

Kun kuljin vierelläsi, viilsit minua peilisi terävillä reunoilla. Lapsena en osannut suojautua ja sain syviä haavoja. Enää en ota vastaan uusia iskuja, sillä olen oppinut vihdoin rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Viimein uskallan sanoa: ”En anna enää yhdenkään sanasi tai tekosi satuttaa minua.”

Lapsena olit silmissäni suuri ja voimakas, pelottava ja arvaamaton, mutta myös hauska. Joskus, kun kaikki oli pienen hetken kohdallaan, yritit luoda yhteyttä. Yritit kuunnella ja olla läsnä – olla isä.

Nyt minä luovun sinusta. Suljen sydämestäni sen tilan, joka on tarkoitettu sinulle, isäni. Niinpä kun ensi kerralla otat yhteyttä, olet minulle muukalainen. Sanasi eivät enää satuta, sillä meillä ei ole nykyisyyttä. Olet muisto. En enää pelkää. Olen viimeinkin vapaa sinusta.

Safira

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Raja rakkauteen kirjoitti: Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että...
Lue kommentti
Raja rakkauteen

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että olet päättänyt elämässä...
Lue kommentti

Vanhempani tulevat kylään omien aikataulujensa mukaan ottamatta huomioon meidän menojamme ja odottavat, että olemme heidän käytettävissään koko vierailun ajan.

Vanhempani asuvat eri puolella Suomea kuin minä ja sisarukseni. Heillä on tapana tulla vierailulle omien aikataulujensa mukaan. He saattavat soittaa matkalta, että nyt ollaan tulossa, tai ilmoittaa, että tullaan tiettynä päivänä, mutta tulevat jo päivää ennen.

Muodollisesti siis kysytään, sopiiko tulla, mutta käytännössä ei voi kieltäytyä. Vierailu kestää 3-4 päivää ja se sisältää majoituksen, viihdytyksen ja kotiruoan useaan kertaan päivässä.

Isäni tulee kulttuurista, jossa vanhempia ihmisiä kuuluu kunnioittaa, eikä sovi sanoa vastaan. Meillä keski-ikäisillä sisaruksilla on kaikilla omat elämät, työt, harrastukset, omat aikataulumme ja omat ruokatottumuksemme sekä omat arkea haastavat sairaudet. Vanhemmat odottavat, että vierailujen aikaan elämä järjestetään heidän mieltymystensä mukaan, heitä passataan ja omat menot perutaan, jopa sovitut työmatkat.

Olen ahdistunut tilanteesta. Haluan tavata vanhempiani, mutta käytännön järjestelyt tuntuvat uuvuttavilta. Miten sen voisi sanoa heille? Kun asiasta on yrittänyt vaikka vain ohimennen huomauttaa, seurauksena on useamman kuukauden mykkäkoulu.

Niin tai näin, aina väärin päin

Ahkku

Lukijan kirje: Vanhemmat odottavat passausta

Asun tuhannen kilometrin päässä lapsistani ja käyn muutaman kerran vuodessa kyläilemässä heidän luonaan ja he vuorostaan meillä. Kyllä molemmissa tapauksissa täytyy pystyä puhumaan asioista ja ottaa toinen toisemme tavat ja tottumukset huomioon. Passaaminen ei ole kivaa, eikä sitä jaksa kumpikaan. Ei muuta kuin kissa pöydälle ja asiat halki.
Lue kommentti
Nilla

Lukijan kirje: Vanhemmat odottavat passausta

Kuinka vanhempasi toimivat, jos perheesi tai sisarustesi perheet menette heille kylään? Toimivatko he samalla tavalla, eli peruvat kaikki omat menonsa ja tekemisensä ja elävät vain teitä varten? Jos näin on, he saattavat vain odottaa samanlaista vastavuoroisuuttta. Asutte ilmeisesti sisarustesi kanssa samalla paikkakunnalla? Voisitteko sopia niin, että vanhemmat majoittuvat yhden yöseudun yhdellä sisaruksella, toisen toisella jne. Sanotte vanhemmille etukäteen, että olette sopineet keskenänne...
Lue kommentti