Onko naisten tavoitteena miehen kuohitseminen tahdottomaksi nössöksi?

Kun kuuntelen naisten puheita miehistään, kauhistun usein puheen sävyä. Miten liitot voivat pysyä ollenkaan pystyssä, jos asenne kumppaniin on negatiivinen? Monen naisen tavoitteena tuntuu olevan henkinen kuohitseminen, miehen alistaminen tahdottomaksi nössöksi.

Kuitenkaan kukaan ei halua olla munattoman miehen kanssa. Eivät varmasti nekään naiset, jotka jatkuvasti teroittavat kuohintaveitsiään. Merkille pantavaa on myös, että mitä nuorempia naisia, sen ilkeämpiä puheita.

Parisuhteiden kaatumisille on tietysti syitä yhtä paljon kuin on liittojakin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana liitoissa näyttää kuitenkin lisääntyneen valtataistelu siitä, kumpi määrää.

Olettaisi, että liittoon ryhtyessään kumppanit sitoutuvat puhaltamaan yhteiseen hiileen. Käytännössä monet parit käyvät jatkuvaa kisaa niin pienistä kuin isommistakin asioista. Yllättävää kyllä, miehet antavat useimmiten periksi.

Valtataistelu näkyy myös toinen toisensa nälvimisenä vieraiden kuullen, ikään kuin haettaisiin naapurilta tukea omille ajatuksille: katso nyt, millainen tuo on. Seurassa oman puolison puheille tuhahdellaan ja ilmeillään. Kuitenkin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että harva asia on niin rasittavaa kuin pariskunnan riitely muiden seurassa.

Naisten tasa-arvoistuminen on tuonut paljon hyvää suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta ei tasa-arvo tarkoita sitä, että naiset sen nimissä alistavat miehet. Itse en ainakaan halua elää munattoman miehen kanssa, joka tekee aina, mitä minä määrään. Nössöä miestä ei voi kunnioittaa.

Kestävässä parisuhteessa molempien on annettava tilaa toisen ajatuksille ja tavoille.Tarvitaan myös halua tehdä hyviä tekoja toiselle ja puhua kauniisti. Siitä kasvaa positiivinen noste. Nälviminen ja taistelu pomoudesta ovat varmin tae sille, että ennen pitkää liitto kaatuu.

Ne pienet teot

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti