Kolme kustannustoimittajaa kertoo, mikä heitä nauratti viimeksi. Mikä sinua on naurattanut töissä?

Hei kustannustoimittaja, mikä nauratti viimeksi?

”Kävimme illalla pimeässä ja sateisessa säässä katsomassa Eino Leino Taloa. Halusin nähdä sen vaikka pikaisestikin, mutta paikka oli tietysti kiinni. Tuntui kuin olisimme joitain nuorisorikollisia, jotka karauttivat pihaan rokin soidessa autossa. Mielikuva nauratti meitä, vaikkemme tehneet mitään väärää. Ainoa ilkikurinen asia, joka tuli mieleen, oli halu korjata kyltin viivavirhe.”
Hanna Pudas, Helsinki

”Taannoin yhdestä kirjasta päätettiin ottaa toinen painos. Siinä vaiheessa huomattiin, että kirjan takakannessa oli toisen, siis väärän, kustantajan logo omamme lisäksi. Kirjaa oli myyty koko ensimmäinen painos kenenkään huomaamatta. Vahingolle löytyi ihan järkeenkäypä selitys, mutta siinä kohtaa asialle ei voinut tehdä muuta kuin nauraa. Ja poistaa logo toisesta painoksesta.”
Maija Lähteenmäki, Helsinki

”Kustantamoon tarjotuissa käsikirjoituksissa on elämän koko kirjo: saa nauraa, itkeä ja ällistyä. Luin juuri dekkarikäsikirjoitusta, joka alkoi vauhdikkaalla takaa-ajokohtauksella. Kirjoittaja tunsi kuvaamansa ympäristön selvästi hyvin – ja äkkiä tajusin, että niin tunsin minäkin. Fiktiivinen Datsun heitti voltin ja rysähti tienpientareelle juuri anoppini ikkunan edessä.”
Lotta Sonninen, Helsinki

Lue myös, mikä sähkömiestä, kotisiivoojaa ja rehtoria nauratti viimeksi.