Näitä on siis pari. Pyysin isääni vuosi sitten keväällä, jos hänellä on joutoaikaa, tekemään meille yöpydät. Syksyllä sain soiton, että tulisinko hänen avukseen kokoamaan pöydät hänen verstaalleen, koska hän ei ihan muista minkälaiset niistä piti tulla. Osat oli siinä levällään ja hiukan aikaa meni, ennen kuin saimme niistä koottua pöydät (isä ei ollut löytänyt anatamaani linkkiä, jossa kuva oli, joten hän teki ulkomuistista) hyvinkin sen henkiset jotka olin tilannut. .. Pöydällä on tyttäreltäni saama pupu, meillä on sama valokuva yöpöydillämme tyttäreni kanssa (jossa me poseeraamme kevätauringossa mökillämme). Herätyskelloni on lapsuudenkodistani. Ruusujen maljakko on vanhempieni häälahja vuodelta 1962. Tyttäreltäni saama kirjanmerkki kuikuilee keskimmäisessä lokerossa maljakon reunalla. Yöpöytäni on siis täynnä rakkautta ja rakkaita muistoja.

Kommentit (3)