Nina antoi tyttärensä adoptoitavaksi heti synnytyksen jälkeen. 18 vuotta myöhemmin puhelin soi ja Ninan elämän suurin toive toteutui. Nina kirjoitti tunteistaan tyttärelleen kirjeen.

Lisa rakas

Ehdin nähdä vain varpaasi. Sitten sinut kannettiin pois. Joku sanoi, että terve tyttö tuli.

Synnytin sinua 19 tuntia. Ajoin sairaalaan yksin taksilla, ja parin päivän päästä takaisin kotiin.

Olin ihan kakara, 18-vuotias. Minusta ei ollut tekemään aborttia, mutta ei minusta ollut äidiksikään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun olin päätökseni tehnyt, adoptiohommat alkoivat edetä. Virkailija oli lämmin ihminen. Hän kyseli toiveitani. Sanoin, että olisipa tulevassa perheessäsi hevosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajattelin, että sinulla on kaikki varmasti hyvin. Sisälläni oli sellainen tunne.

Kävin töissä tallilla ja olin kantanut suruni hevosille. Ajattelin, että sinä saat lohtua samalla tavalla, jos elämässä tulee tiukka paikka.

Äitini kirjoitti sinulle kirjeen. En tiedä, mitä hän kirjoitti. Minä valitsin mukaan kuvia itsestäni lapsena.

Elämäni jatkui. Tein paljon töitä ja sain toisen tyttären. Ajattelin, että sinulla on kaikki varmasti hyvin. Sisälläni oli sellainen tunne. Muut tunteet laitoin pois.

Kului melkein kahdeksantoista vuotta. Muistin jokaisen syntymäpäiväsi. Ei minun tarvinnut laskea, minkä ikäinen olit.

Yhtenä päivänä puhelin soi. Sanoit: Hei, täällä Lisa. Tiesin heti, että sinä se olet.

Se, että otit yhteyttä, on elämäni tärkein asia.

Olin antanut adoptiotoimistolle luvan kertoa yhteystietoni. En yhtään muista, mitä höpöttelimme. Olin niin tunnekuohussa. Muistatko sinä?

Parin päivän päästä tulit käymään. Kävelin postilaatikolle vastaan. Nousit autosta ja halasit. Ajattelin, että voi miten kaunis olet. Olit saman ikäinen kuin minä olin, kun synnyit.

Keitimme kahvit ja aloimme tutustua toisiimme. Tunnuit heti läheiseltä. Se, että otit yhteyttä, on elämäni tärkein asia.

Kiitos Lisa, kun pystyit antamaan anteeksi sen, mitä olen tehnyt. Kerroit, että joskus murrosiän kynnyksellä olit katkera, kun mielestäsi hylkäsin sinut. Vanhempana aloit ymmärtää enemmän, kun tiesit enemmän.

Ajattelin aina sinun parastasi. Äidit tekevät niin silloinkin, kun se on vaikeaa.

Sinulla on elämässäsi kaksi äitiä. Sait hyvän elämän.

Nykyään olet aikuinen. Perit minulta hiusten sävyn, mutkattoman luonteen ja tavan röyhtäillä paljon. Eniten olet kuitenkin oma itsesi.

Sain kasvattiäidiltäsi valokuva-albumin. Siinä on sinusta kuvia vuosilta, jolloin olit vain kuvitelmissani. Isovanhempia, mansikkakakkuja, kesälomia. Hullua, että asuit koko ajan vain reilun sadan kilometrin päässä!

”Kasvattiäidin kokoama valokuva-albumi on suurimpia aarteitani. Kun näin ensimmäistä kertaa Lisan ratsastuskuvia, ajattelin heti, että äidin tyttö, minun tyttö. ”
”Kasvattiäidin kokoama valokuva-albumi on suurimpia aarteitani. Kun näin ensimmäistä kertaa Lisan ratsastuskuvia, ajattelin heti, että äidin tyttö, minun tyttö. ”

 

Albumin ensimmäisellä sivulla lukee omistuskirjoitus: ”kiitollisuudella ja rakkaudella”. Minä mietin kasvattiäidistäsi samalla tavalla. Me molemmat ajattelemme, että sinulla on elämässäsi kaksi äitiä. Sait hyvän elämän.

Nykyään käymme yhdessä tallilla. Pääsit aikoinaan perheeseen, jossa on hevosia. Juuri kuten toivonkin.

Kaikki meni juuri niin kuin piti.

Äitisi Nina

Kodin Kuvalehdestä 1/2021 voit lukea Ninan kirjeen lisäksi Mervin, Minnan ja Heidin koskettavat ja viisaat kirjeet lapsilleen. Heidän lapsensa asuvat isällään, sijaisperheessä ja hoivakodissa. Tilaajana voit lukea artikkelin myös digilehdestä.

Vierailija

Hienp juttu että saitte tavata toisenne. Meillä suvussa outo tapaus, sisaruksille selvisi vasta vanhempien perinkirjoituksessa että heillä on vielä yksi sisarus joka annettiin adoptiolapseksi.  Olemme tavanneet kerran mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin. Hän on aina tiennyt että on adoptiolapsi mutta me muut emme sitä tienneet. En ymmärrä miksi tämä asia on pitänyt salata meiltä yli 50 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla