Kesäpareo

Linnea, mistä keksit alkaa tehdä ristipistoja?

Kolme vuotta sitten olin kotona kolmen pienen lapseni kanssa. Halusin löytää kotiäitiyden keskelle harrastuksen, joka olisi aivan oma juttuni. Ystäviäni oli mukana porukassa nimeltä Radikaalit ristipistot. He kokoontuivat tekemään yhdessä kantaa ottavia ristipistotöitä. Minulla ei ollut yhtään ristipistoideaa, mutta lähdin mukaan. Mietin, että katsotaan nyt.

Kuinka hurahdit täysin?

Kun otin ensimmäistä kertaa ruudullisen kankaan ja lankaa käteeni, olin myyty. Tuntui, että voisin kirjoa aivan mitä vain. Pistelin kankaaseen Mudhoney-bändin biisin sanat ”Touch me I'm sick”. Porukassa oli samalla helppo keskittyä juttelemaan. Kaikki muu unohtui.

Nyt laukussani on aina mukana pienet sakset, neula, lankaa ja pala kangasta. Joskus iltaisin teen tuntikausia ristipistoja.

Mikä tekee ristipistotyöstä radikaalin?

En aina sano asioita suoraan, vaan minun täytyy vähän sulatella. Ristipistoissa ajatukseni räjähtävät ilmoille: tätä mieltä olen! Olen pistellyt kankaalle esimerkiksi lauseen ”Hallitus kusee sua silmään”. Toiseen työhön kirjailin vaaleanpunaisella langalla ”No one is illegal”, kukaan ei ole laiton.

Ristipistot ovat hyvä tehokeino. Kun poliitikon möläytyksen pistelee värikkäillä langoilla kankaalle, konteksti muuttuu niin paljon, että lause tärähtää esiin.

Olen aina pitänyt paljon sanoista. Ennen toivoin, että voisin nostaa esiin kaikki hienot lauseet. Nyt pistelen ne tauluun tai farkkutakin selkään.

Mitäs, jos et pääse pistelemään?

Jos minulla ei muuten ole aikaa, saatan tehdä seisten ruokaa ja ristipistoja samaan aikaan. Joskus olen lähtenyt reissuun ja pakannut kolmen tunnin bussimatkalle kaiken muun paitsi neulan. Siitä tulee hirveä olo.

Oletko tartuttanut intoasi?

Jos suunnitteluvihkoni jää esille, lapset piirtävät sekaan omia ristipistosuunnitelmiaan. He kyselevät usein, milloin pistelisin eläinkuvioita tai Hello Kittyn. Esikoiseni teki juuri itse ensimmäisen työnsä, yksisarvisen.

Annan ristipistoja myös lahjaksi. Jouluna pistelin äidilleni taulun, jossa luki ”Armo on radikaalia ystävällisyyttä”. Äitini oli kuullut lauseen radiosta ja lähetti sen tekstiviestinä minulle. Meidän molempien mielestä se oli hienosti sanottu. Tänä päivänä ihmisiltä odotetaan kovuutta ja vaaditaan paljon. On oikeasti radikaalia olla armelias toisille. Siksi lause pääsi heti kankaalle.