Kiitos on tutkitusti tehokkaampi tapa kasvattaa kuin rankaiseminen.

Harmi, että sanasta kasvattaminen tulee ensimmäiseksi mieleen moite, komentaminen, kieltäminen ja rankaiseminen. Ne ovat helppoja kasvatuskeinoja, mutta niiden tulokset ovat surkeita. Ne synkistävät ilmapiiriä, nostavat uhmaa eivätkä edes tehoa.

Kiitos toimii paremmin. On tehty tutkimuksia, joissa levottomia, vaikeasti keskittyviä lapsia on kehuttu johdonmukaisesti pienimmästäkin oikeasta teosta. Samaan aikaan heidän koheltamiseensa ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota.

"Tulokset ovat olleet huikeasti parempia kuin perinteisillä kasvatusmenetelmillä, joissa keskitytään rankaisemaan huonosta käytöksestä, kertoo psykologi ja työelämän valmentaja Jarkko Rantanen.

"Paras palkinto ihmiselle on se, että hän saa huomiota. Kukaan ei mene kehuista pilalle."

Kiitos tekee kiitolliseksi

Kun ihmistä kiittää, hän ei ylpisty, vaikka kansanperinne muuta väittää. Hän tulee kiitolliseksi.

Kiitollinen tuntee itsensä arvokkaaksi. Hän lakkaa tuijottamasta omaan napaansa, innostuu helpommin, potee vähemmän stressiä ja on valmiimpi auttamaan muita.

Ne eivät ole lainkaan hassumpia kasvatustuloksia.

Eikä siinä kaikki: kiitos vaikuttaa samalla tavalla myös aikuiseen.

Näin se käy: Kiittämisen ABC

  1. Jos kiittely tuntuu teennäiseltä, muista aivotutkimuksen peruslöydös: kun teet uutta asiaa kolme viikkoa, siitä alkaa muodostua tapa.
  2. Anna kiitosta oikeista, konkreettisista asioista. Jos vain kehut, että olet niin loistavan hyvä kaikessa, kiitoksen vastaanottajan epäilykset heräävät. Etenkin, jos hänellä on itsestään erilainen kuva.
  3. Kiittämisen ei tarvitse olla suurieleistä. Pudottele pieniä kiitoksia sinne ja tänne pitkin päivää. Älä huolestu, vaikka kiitetty ei kummemmin reagoisi niihin. Ne vaikuttavat silti.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.