Toimittaja Ulla Ahvenniemi oivalsi kosmetologilla käydessään olennaisen asian.

Olen minä sen tiennyt: kasvohoidossa olisi hyvä käydä aina vuodenajan vaihtuessa, neljä kertaa vuodessa. Neljä mikä neljä, olen ajatellut ja käynyt joka neljäs vuosi. Viime kerta tosin jäi väliin, kun syntyi se vauvakin. Edellisestä kasvohoidosta on siis kahdeksan vuotta.

Kun makaan lämmitetyllä hoitotuolilla viileä naamio kasvoilla, mielessäni on vain yksi ajatus: näin itseään pitää rakastaa. Ihon pinnalle vietävät hiilidioksidikuplat, radiofrekvenssihoito ja kollageenin stimulointi kuulostavata teknisiltä, mutta happikuorinta tuntuu ainoastaan taivaalliselta.

Voiton puolella

Kassalla muistan, miksi käyn hoidoissa niin harvoin. Tällä kertaa olen kuitenkin varautunut. En suostu miettimään, että samalla rahalla saisin lapselle sekä välikausi- että talvihaalarin ja toiselle vielä tennarit.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen sijaan muistutan itseäni, että kun viime keväänä peruutin autolla päin aitaa, pelkkä takavalon vaihto maksoi 300 euroa. Koska tänä keväänä en ole rutannut autoa, olenn säästänyt ne rahat. Happikuorinnan jälkeen jään siis kaikin tavoin voiton puolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla