Syyllistäjä tietää, miten hän saa muut tuntemaan olonsa kurjaksi. Tällaisia keinoja hän käyttää – ja näin taistelet niitä vastaan.

1 Hän iskee vastasyytöksellä

Kun kerrot syyllistäjälle, miltä hänen käytöksensä tuntuu, hän kääntää sanasi ylösalaisin.

Sinä: ”Minua suututtaa, kun unohdit merkkipäiväni.”

Syyllistäjä: ”Surullista, että uskot minun unohtaneen. Ehkä minun olisi pitänyt kertoa sinulle, millaista minulla on viime aikoina ollut. En halunnut huolestuttaa sinua. Mutta olet oikeassa, minun olisi pitänyt jättää murheet hetkeksi (tässä kohdassa syyllistäjä saattaa puristaa pari kyyneltä) ja keskittyä sinuun. Olen niin pahoillani.”

Sanojen takaa kuulet, ettei hän todellisuudessa ole yhtään pahoillaan, mutta mitäpä tuohon voi sanoa? Kohta jo lohduttelet häntä ja pyydät anteeksi, kun et ole huomannut, miten vaikeaa hänellä on.

Neuvo: Usko vaistoosi. Jos syyllistäjän vastaus tuntuu paskapuheelta, se on sitä. Sinulla on oikeus olla vihainen.

2 Hän sanoo kyllä ja ei

Jos pyydät syyllistäjältä palvelusta, hän suostuu aina. Sen jälkeen hän alkaa huokailla raskaasti.

Sinä: ”Et taidakaan haluta tehdä sitä, mitä pyysin?”

Syyllistäjä: ”Totta kai haluan! Miksi väität tuollaista? Millaisena sinä minua oikein pidät?”

Jos et pidä varaasi, hän tekee sinut hulluksi kaksoisviestinnällään.

Neuvo: Jos syyllistäjä sanoo ”kyllä”, tartu siihen. Älä kiinnitä huomiota huokailuun ja muuhun kiemurteluun. Jos hän ei oikeasti halua tehdä, mitä pyysit, hänen on sanottava se sinulle suoraan.

3 Hän saa sinut epäilemään järkeäsi

Syyllistäjä sanoo yhtä, ja myöhemmin hän vakuuttaa sinulle, että sanoikin jotain aivan muuta. Taitavimmillaan hän väittää mustaa valkoiseksi niin sujuvasti, että alat epäillä aistejasi. Ja järkeäsi.

Neuvo: Kirjoita hänen nähtensä muistivihkoon tai puhelimeen kaikki, mitä hän väittää tai lupaa. Kerro hänelle, että muistisi on tullut niin hataraksi, että haluat kaiken varalta tehdä muistiinpanoja siitä, mitä sovittiin.

4 Hän on manipuloinnin mestari

Syyllistäjä ei kerro tarpeistaan suoraan. Hän saa haluamansa manipuloimalla, siis syyllistämällä tai heittäytymällä uhriksi.

Mieluiten hän antaa muiden taistella ja käydä riidat puolestaan, vaikka ei koskaan pyydä sitä avoimesti. Kun sitten erehdyt tekemään niin, hän vakuuttaa silmät pyöreinä: ”En todellakaan odottanut, että teet tuollaista puolestani!”

Neuvo: Älä tee hänen likaisia töitään. Sano, että luotat sataprosenttisesti siihen, että hän kykenee selvittämään asiansa itse.

5 Hän ei pelaa reilusti

Syyllistäjä puhuu selkäsi takana. Ilmiömäisen taitavasti hän saa muut kertomaan ”totuudet”, joita ei itse halua sinulle sanoa. Sinulle hän puhuu juuri sitä, mitä haluat kuulla, mutta hänen tekonsa vesittävät kaiken.

Esimerkiksi hän sanoo, että ”tietenkin voit ottaa opintovapaata ja suorittaa tutkintosi loppuun, tuen sinua ehdottomasti.”

Kun sitten pänttäät tenttiin, koti on kaaoksessa, lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja koiralla on kupla otsassa hän istuu ahterillaan ja katsoo televisiota.

Ja sanoo: ”Pitäisikö kaiken elämän pysähtyä vain, koska sinulla on tentti?”

Neuvo: Itke. Huuda. Raivoa. Se ei auta, mutta voi helpottaa oloa.

6 Hänellä on aina vaikeampaa

Päätäsi voi särkeä kovasti, mutta kerropa se syyllistäjälle: hän kertoo migreenikohtauksestaan, joka oli viedä hengen. Äitisi voi käyttäytyä joskus hankalasti, mutta ei häntä voi verratakaan syyllistäjän äitiin, jonka touhut ovat siis jotain aivan pöyristyttävää.

Kenelläkään ei saa olla vaikeampaa kuin syyllistäjällä. Jos yrität väittää muuta, hän loukkaantuu ja antaa ymmärtää, että olet itsekäs.

Neuvo: Älä tuhlaa aikaasi inttämiseen. Puhu huolistasi jollekulle toiselle.

7 Hän myrkyttää ilman kaikilta

Kun syyllistäjää surettaa tai suututtaa, se ei jää salaisuudeksi. Hän levittää tunteensa koko perheeseen tai työyhteisöön. Muut oppivat, että ilmapiiri kohenee nopeimmin, kun kaikki alkavat lepytellä syyllistäjää ja koettavat saada hänet paremmalle mielelle.

Neuvo: Et ole vastuussa kenenkään toisen mielentiloista. Siispä sinun ei tarvitse jatkuvasti lohduttaa, tyynnytellä tai lepyttää syyllistäjää.

8 Hän avautuu liian nopeasti

Monesti syyllistäjän tunnistaa tästä: olette tuskin esittäytyneet toisillenne, kun hän jo kertoo jotain hyvin henkilökohtaista itsestään. Tarkoituksena on luoda luottamusta – ja saada sinut koukkuun, tuntemaan myötätuntoa. Kun ihminen on niin liikuttavan avoin, voiko hän olla muuta kuin herkkä, tunteellinen ja haavoittuva?

Neuvo: Varo varhaista avautujaa. Hän on yhtä haavoittuva kuin pitbull-terrieri ja valmis käyttämään sinua hyväkseen heti, kun pystyy.

Lähde: Lifehack.org

Lue myös

6 keinoa, joilla selviät energiasyöpöstä

Näin pidät puolesi nujertamatta muita

6 tapaa lopettaa uhrautuminen

Energiavaras vie voimat

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.