Jos kodissasi näyttää joskus tältä, ota oppia alla olevista vinkeistä.
Jos kodissasi näyttää joskus tältä, ota oppia alla olevista vinkeistä.

Kun noudatat näitä tapoja, kotisi pysyy siistinä etkä huku tavaraan. 

1. Noudata Yksi sisään, yksi ulos -sääntöä

Järjestelmällisen ihmisen elämässä ei ole kasakaupalla turhaa tavaraa. Jos hän ostaa uuden sähkövatkaimen, hän hankkiutuu samalla eroon vanhasta (tai siitä pressopannusta, jota ei koskaan tullut käytettyä). Tämän säännön ydinajatus on: kun hankit jotain uutta, poista kodistasi samankokoinen esine. Niin kotisi ei täyty ylimääräisestä tavarasta.

2. Tee listoja

Kun järjestelmällinen ihminen tekee listoja, kyse ei ole vain tekemättömien asioiden loppuunsaattamisesta. He kirjaavat ajatuksiaan paperille, jotta ne eivät kuormita aivoja. Tärkeintä on, että pidät eri teemojen mukaan järjesteltyjä listoja. Tee yksi lista nopeille kotitöille, yksi isommille remonttihommille ja yksi pitkäaikaisille haaveille. Silloin voit tarttua tarvittavaan listaan käytössäsi olevan ajan mukaan.

3. Anna jokaiselle esineelle koti

Järjestelmällisillä ihmisillä ei ole kodissaan epämääräisiä kasoja. Se johtuu siitä, että he antavat kaikille esineille kodin – jos tavaralla ei ole omaa paikkaa, se päätyy pinoon. Useimmille tämä on liian hankala ajatus, joten aloita hillitysti: hanki muutama kori tai laatikko paikkoihin, johon pinoja useimmiten kerääntyy. Laita ylimääräiset tavarat niihin. Kun muutaman viikon päästä käyt korit läpi, huomaat, millaisilla tavaroilla ei ole kodissasi omaa paikkaa. Jos korit täyttyvät vaikkapa papereista, hanki niille säilytysjärjestelmä.

4. Omaksu viiden minuutin sääntö

Jotta voisit olla järjestelmällinen, sinun täytyy ennakoida. Jos askareen tekeminen vaatii korkeintaan viisi minuuttia, järjestelmällinen ihminen tekee sen heti. Silloin pienten töiden tekeminen ei lykkäänny, ja isoihin tehtäviin jää enemmän aikaa. Jos eteisessäsi lojuu kasa kenkiä, järjestä ne siististi riveihin tai nosta omalle paikalleen. Pienellä muutoksella on yllättävän iso vaikutus kodin ilmeeseen.

5.  Muista kolmen esineen sääntö

Tavarat on helppo laskea käsistä juuri siihen mihin sattuu. Usein ne päätyvät kuormittamaan lähintä pöytätasoa tai lipastoa. Uskottelet itsellesi siivoavasi ne myöhemmin pois, mutta siinä ne nököttävät monta päivää myöhemmin.  Ajattele mieluummin kuin järjestelmällinen ihminen ja noudata tätä sääntöä: pöydilläsi ei saa olla enempää kuin kolme asiaa kerrallaan. (Sääntö ei tietenkään koske ruokailuaikoja.)

6. Älä säästä "sitten joskus" -päivää varten

Järjestelmällinen ihminen ei hamstraa. Hänen kotoaan et löydä naamiaisasuja, askarteluprojekteja ja keskeneräisiä käsitöitä. Ellet et ole käyttänyt jotakin edellä lueteltujen tavaroiden kategoriaan kuuluvaa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Ellet raaski luopua siitä kokonaan, piilota se ainakin näkyvistä. Todennäköisesti tosin löydät villapaidan alkuja pursuavan laatikon komerosi uumenista pari vuotta myöhemmin. Yritä siis noudattaa alkuperäistä sääntöä!

7. Pyydä lahjaksi kokemuksia, älä tavaroita

Läheiset tarkoittavat hyvää antaessaan lahjan, mutta tavarapaljous kerääntyy nopeasti kotiin ylimääräiseksi tavaraksi. Ala mieluummin pyytää lahjaksi kokemuksia. Elokuva- ja teatteriliput, ravintolaillallinen tai siivousapu ovat hyviä vaihtoehtoja. Sitä paitsi kokemukset rikastuttavat elämää enemmän kuin tavarat. 

 

Lähde: brightnest.com

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.