Hankalasta esimiehestä ei kannata kärsiä. Näin asiantuntija neuvoo ratkaisemaan työyhteisöä hiertävät tilanteet.

Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti Anna Vanhala kouluttaa työkseen esimiehiä ja pohtii työelämän kimurantteja tilanteita. Hänen mukaansa moni tilanne on ratkaistavissa puhumalla.

KK kokosi Vanhalan ratkaistavaksi seitsemän hankalaa tilannetta työpaikalla.

1. Esimies ei tunne alaistensa työtä tai ole siitä kiinnostunut.

Tämä on melko yleinen tuntemus työpaikoilla. Jos positiivisesti ajatellaan, tämä voi merkitä myös sitä, että työntekijä nauttii luottamusta ja saa hoitaa työnsä itsenäisesti. Jos tilanne vaivaa, voi esimieheltä pyytää ylimääräistä kehityskeskustelua, jossa puhutaan työstä ja mietitään esimerkiksi miten omia tehtäviä voisi kehittää tai mikä on työtehtävien tärkeysjärjestys. Monilla työpaikoilla on otettu tavaksi, että yksittäinen työntekijä tai tiimi esittelee omaa työtään esimerkiksi kuukausittaisen palaverin yhteydessä.

2. Esimies katoaa lyhyellä ilmoituksella vapaalle, kurssille tai työmatkalle, eikä ohjeista, miten vastuut jaetaan tai kehen ollaan yhteydessä poissaolon aikana.

Esimiehelle kannattaa kertoa, millaista haittaa hänen poissaoloistaan aiheutuu ja millaisia tilanteita silloin joudutaan ratkomaan. Sopikaa yhdessä pelisäännöt esimiehen poissaolojen ajaksi: kuka päättää ja mistä päätetään, mitkä asiat jätetään esimiehen päätettäviksi. Lähesty asiaa siitä näkökulmasta, miten työ saadaan sujuvammaksi.

3. Esimiehen täytyy aina saada viimeinen sana kaikkeen. Pienikään asia ei liikahda eteenpäin, ennen kuin hän on sen hyväksynyt. Jatkuva tarkastaminen tuntuu lähinnä hidastavan alaisten työtä. Siitä tulee myös tunne, ettei esimies luota alaisiinsa.

Tällainen mikromanagerointi on yleistä työpaikoilla, ja ihmiset suhtautuvat siihen hyvin eri tavoin. Samassa olevat tiimissä toiset saattavat kokea, että esimies työntää nokkansa jokaiseen asiaan, ja toiset olla hyvillään siitä, että esimies on kiinnostunut heidän työstään. Jos koet asian ongelmalliseksi, ota se puheeksi esimiehen kanssa ja kerro esimerkkien avulla, mitkä asiat olisivat sujuneet helpommin, jos olisit voinut hoitaa ne itsenäisesti. Sano myös rohkeasti, jos haluat enemmän vastuuta. Se auttaa sinua tuntemaan työsi mielekkäämmäksi.

4. Esimies menettää malttinsa helposti ja saattaa palaverissa ottaa jonkun silmätikukseen ja mennä ikävällä tavalla henkilökohtaisuuksiin.

Henkilökohtaisuuksiin meneminen on epäasiallista käytöstä, eikä sitä pidä joutua sietämään. Ota asia esimiehen kanssa puheeksi kahden kesken ja kerro, mikä loukkasi sinua. Ihmisillä on erilainen tapa sanoa asioita, eikä esimies välttämättä itse tajua loukkaavansa. Jos keskustelu ei johda mihinkään, käänny työsuojeluvaltuutetun, luottamusmiehen tai esimiehen oman esimiehen puoleen.

5. Kaksi tiimin jäsentä on jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään, mikä tekee palaverien ilmapiirin toisinaan jäätäväksi. Esimies ei puutu asiaan tai ota asiaa kummankaan kanssa puheeksi.

Esimiehellä on velvollisuus puuttua tällaisiin tilanteisiin. Voit kertoa esimiehelle havaintosi ja sanoa, että asiaan tulisi tarttua työn sujumisen ja työyhteisön hyvinvoinnin vuoksi. Työyhteisöstä ja tilanteesta riippuen yksittäinen työntekijäkin voi puuttua tilanteeseen. Joissain tapauksissa se tosin saattaa vain sekoittaa koko pakkaa.

6. Esimies kyttää tekemisiä ja soittelee kesken etäpäivän varmistaakseen, että olen todella töissä.

Ehkä esimies ei kyttää, vaan vain tulkitset tilanteen niin. Keskustele työsi tavoitteista esimiehen kanssa, jotta voit osoittaa niiden täyttyvän etäpäivänkin aikana. Voit kertoa esimiehelle, mitä etätyö merkitsee sinulle ja miten työt silloin hoituvat. Etätyön pelisäännöt kannattaa sopia koko työyhteisön kesken.

7. Esimies on selvästi hyvin väsynyt. Hän tulee palavereihin valmistautumattomana ja unohtelee tärkeitä työasioita. Unohtelu haittaa jo muidenkin työtä.

Esimiehilläkin on hankalia elämäntilanteita, jotka heijastuvat työhön. ”Mitä sinulle kuuluu?” on neutraali kysymys, mutta ilmaisee myös kiinnostuksen esimiehen voinnista. Esimiehelle voi myös sanoa, että hän vaikuttaa väsyneeltä ja tarjoutua tilanteen salliessa ottamaan joitain hänen työtehtäviään.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.