Tätä pohti KK vuonna 1978:
Tältä näytti Kodin Kuvalehti vuonna 1978.
Tältä näytti Kodin Kuvalehti vuonna 1978.

KK kaivautuu arkiston aarteisiin. Tämä miesten ja naisten eroihin pureutuva juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä vuonna 1978. 

KK:n toimitus tutki Kodin Kuvalehden vanhoja vuosikirjoja ja löysi aarteita. 1970-luvun lehdissä kirjoitettiin naisten tasa-arvotaistelusta ja sukupuolten välisistä kiistoista. Tässä jutussa pohditaan, millainen otus mies oikeastaan on ja miten naisten tasa-arvovaatimukset vaikuttavat miehiin. 

Juttu on alkuperäismuodossaan tässä:

 

Mies on kautta aikojen ihmetellyt millainen otus nainen oikeastaan on. Aina hän ei ole ollut varma edes siitä onko naisella sielua. Nyt on jo korkea aika kääntää tutkiva katse häneen itseensä. Millainen on mies? Miksi miehen ja naisen välillä näyttää vallitsevan ikuinen taistelu? Miksi he ymmärtävät niin huonosti toisiaan?

Historia on täynnä naistenvihaajia, jotka omien kehnojen kokemustensa perusteella parjaavat koko naissukukuntaa. Miestenvihaajiakin on varmasti ollut, mutta vuosituhansia heidän on pitänyt niellä kiukkunsa taatakseen elatuksen itselleen ja lapsilleen. Vasta sukupuolten tasa-arvotaistelu on tuonut naiset barrikadeille ja avannut heidän sanaisen arkkunsa. Nyt tulitetaan miestä täydeltä laidalta. Annetaan esi-äitienkin puolesta.

Mutta osa syytöksistä ja herjoista osoittaa vain, miten täydellisen tietämättömiä naiset ovat miehen todellisesta olemuksesta. Molemmat sukupuolet tekevät kyllä saman virheen. Mies kuvittelee naiivisti, että nainen on samanlainen kuin hän itse ja nainen puolestaan hämmästyy ja loukkaantuu miehen ’oudosta’ käyttäytymisestä.

Mies ällistyy naisen voimakasta reagointia syrjähyppyyn.

Nimenomaan sukupuolisessa käyttäytymisessä syntyy hämmennystä, sekaannuksia sekä itkua ja parkua. Yleisönosastot ovat täynnä naisten katkeria kysymyksiä: Miksi mieheni meni vieraisiin? Otanko avioeron, kun mieheni on ollut uskoton jne.?

Mies puolestaan ällistyy naisen voimakasta reagointia syrjähyppyyn. Hän ei voi kuvitella edes unissaan, ettei syrjähyppy naiselle ole mikään pikkutapahtuma, vaan koko hänen tunne-elämäänsä järisyttävä katastrofi.

Ainakin miljoona vuotta mies ja nainen ovat yrittäneet viestittää toisilleen millaisia he ovat ja miten he tuntevat, mutta näyttää siltä, ettei vieläkään ole päästy puuta pidemmälle.

Mies ON erilainen kuin nainen ja nainen ON erilainen kuin mies, paitsi fyysisesti myös tunnetasolla. Jos olisimme samanlaisia, meidän kaikkien pitäisi olla hermafrodiitteja eli kaksineuvoisia ihmisiä.

– Yksilön sukupuolihan määräytyy täsmälleen hedelmöityshetkellä, huomauttaa lääketieteen lisensiaatti Ylermi Hytönen.

– Lapsen isä määrä tulevan lapsen sukupuolen. Miehen siemennesteessä on nimittäin kahdenlaisia siittiöitä, sellaisia, joissa sukupuolikromosomi on tyyppiä X sekä sellaisia, joissa vastaava kromosomi on tyyppiä Y. Naisen munasolussa on vain X-kromosomeja. Tulevan tytön kromosomisto on siis XX ja syntyvän poikavauvan XY. Mies ja nainen ovat täten erilaisia jo kromosomitasolla.

"Miesten maailma järkkyy"

– Emme tiedä missä määrin hormonit säätelevät ihmisen elämää ja käyttäytymistä. Mitä ylemmäksi noustaan eläinkunnan portaissa, sitä enemmän alkavat muut tekijät vaikuttaa. Kulttuuri, kasvatus, tunne-elämä, järki ja ympäristön odotukset painavat leimansa ihmislapseen jo pienestä pitäen. Ne ovat persoonallisuutta voimakkaasti muokkaavia aineksia.

Yleisesti ottaen miehet ovat seksinnälkäisempiä ja hyökkäävämpiä kuin naiset. On kuitenkin muistettava, että tämä ei suinkaan päde kaikissa kulttuureissa. On olemassa vielä pieniä, alkukantaisia heimonsirpaleita, joissa miesten odotetaan olevan säyseitä ja kotona viihtyviä kun taas naiset ovat ’meneviä’.

– Länsimaisessa kulttuurissa eletään nykyään vaikeata murrosaikaa. Naiset tasa-arvoistuvat koko ajan hitaasti, mutta varmasti. Naiset, nimenomaan feministiliikkeet, hyökkäävät ja miehet ovat puolustusasemissa. Tässä vanhan tradition muuttumisvaiheessa molemmat osapuolet ovat onnettomia. Naisten tasa-arvoistuminen sekä taloudellisesti että seksuaalisesti ei ole niin yksinkertainen juttu. Miehet puolustavat kouristuksenomaisesti asemiaan samaan aikaan kun naiset hyökkäävät ja ottavat etuisuuksia – myös seksuaalisia.

Kuka on viime kädessä vastuussa miehen karkeudesta ja itsekkyydestä? Ehkäpä nainen, joka miehet kasvattaa.

Miehen maailma järkkyy ja se pitäisi naisten nyt tässä nimenomaisessa vaiheessa ymmärtää ja hyväksyä.

Mies ei toki ole mikään ’huoleton poika’ eikä hirviö, vaan ihminen, joka ei kestä yksinäisyyttä. Mies ei ole myöskään seksikone, vaikka monet naiset ovat valmiit heittämään juuri tämän herjan. Mies käyttäytyy sillä tavalla kuin hänet on opetettu käyttäytymään ja tekee sen, mitä häneltä odotetaan.

Eihän se suomalainen mies puhu eikä pussaa. Tätä monet naiset valittavat. Mutta kuka on viime kädessä vastuussa siitä, että mies ei osaa esileikkejä, on karkea ja itsekäs? Ehkäpä nainen, joka miehet kasvattaa.

"Ymmärtävä nainen ei pelota miestä eikä osoita mieltään"

Naisilla on myös omat lapsekkaat asenteensa. Monet naiset vaativat miestä olemaan tuo unelmiensa prinssi: kaikkitietävä, kaikenosaava, hyvä, hellä ja voimakas. Tästä asenteesta paistaa pikkutytön suunnaton ihailu ensimmäistä rakkauttaan – isäänsä – kohtaan.

Monet turhat riidat ja mökötykset saavat alkunsa esikoisen syntymästä. Naiselle ensimmäinen lapsi on hänen elämänsä tapaus. Onhan se tapaus miehellekin, mutta ei sillä tavalla kuin naiselle, joka lapsen synnyttää. Kun nainen huomaa, ettei mies olekaan niin hullaantunut hänen aikaansaannoksestaan, vaan vaatii huomiota itselleenkin, hän ärtyy ja loukkaantuu syvästi.

Tosiasia on, että mies ei pysty synnyttämään, vaikka olisi kuinka mukana synnytyssalissa, eikä näin ollen tunne samanlaisia tunteita kuin äiti. Mies tulee enemmän mukaan kuvaan vasta sitten kun lapsi on vähän varttunut ja sen kanssa voi puhua.

– Miehen elämän suuri tragedia on, että sukupuoliyhdyntä ei onnistu, jos miehellä ei ole erektiota. Nainen on paljon edullisemmassa asemassa. Hän ”onnistuu” aina.

– Jos mies epäonnistuu yhdynnässä syystä taikka toisesta, hän kokee sen paljon nöyryyttävämpänä tappiona kuin nainen. Tässä tilanteessa naisella on kaikki valtit kädessään. Jos nainen on myrkyllinen kieleltään, tai kääntää selkänsä tai vaikkapa vain itkee, mies lukkiutuu. Häpeä on kokonaan hänen. Ilman naisen apua hän saattaa joutua pahaan noidankehään. Edellisen epäonnistumisen muisto saa pelkäämään uutta epäonnistumista kunnes miehen koko seksuaalinen käyttäytyminen on kuin itseään toteuttava ennuste.

– Ymmärtävä nainen ei pelota miestä eikä osoita mieltään, sillä loppujen lopuksihan miehen kykenevyys on edellytyksenä molempien onnistumiselle.

– Ylivoimaisesti suurin osa miesten impotenssista johtuu psyykkisistä syistä. Mies voi olla väsynyt, huolten painama tai yksinkertaisesti vain pelätä. Silloin nainen ei saa suotta loukkaantua, vaan sivuuttaa tapahtuma rauhallisesti ja hienotunteisesti.

Mies on mies ja hänellä on miehen identiteetti. Sen kolhiminen tai murskaaminen jättää vain sirpaleet naisen omiin käsiin.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/1978.

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista. Ei siis ihme, jos se joskus uuvuttaa, sanoo asiantuntija.

On paljon ihmisiä, jotka eivät pidä vieraille juttelemisesta. Tämä kävi ilmi, kun KK julkaisi hiljattain kolumnin "Menen kampaajalle suunnilleen yhtä mielelläni kuin hammaslääkäriin".

Yksi kampaamokammon syistä on usein pakollinen jutustelu. Työstä, säästä, joulusuunnitelmista tai ainakin siitä, millaisen tukan haluaa. Se voi tuntua uuvuttavalta. KK:n Facebook-sivuilla aiheesta keskusteltiin vilkkaasti: 

"Muuten viihdyn kyllä kampaajalla, mutta parturin viihdyttäminen tuntuu kyllä rasittavalta. Usein vetäydyn räpläämään kännykkää tai lueskelemaan lehtiä, jotta säästyy seurustelun vaivalta."

"Teen työtä, jossa puhutaan. Olisin halunnut olla hiljaa, mutta kampaajalla oli kovasti asiaa. En nauttinut yhtään."

"Onneksi itse löysin introvertin kampaajan, joka ei pakota rupattelemaan mitään tekopirteää."

Höpöttely ei ole velvollisuus

Vuorovaikutusvalmentaja Sanna Franck ymmärtää hyvin, miksi moni vierastaa small talkia.

”Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista. Täytyy koko ajan skarpata. Se voi olla monelle raskasta”, Franck sanoo.

”Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista.”

Vaikka tuntemattoman tai asiakaspalvelijan kanssa rupattelu on pieni arkinen ele, sillä on paljon merkitystä. Franckin mukaan jutustelu luo tunnelmaa, murtaa jäätä ja poistaa jännitystä. Joskus juttelemalla saa olennaista tietoa toisesta.

”Yksi perustarpeistamme on tulla nähdyksi ja kohdatuksi”, Franck sanoo.

”Mutta on ehdottomasti ok olla myös hiljaa, varsinkin jos menee viettämään omaa aikaa vaikka kampaajalle tai hierontaan. Ei ole velvollisuutta koko ajan höpötellä.”

Miten oman rauhan tarpeesta voisi viestiä loukkaamatta?

1. Vika on minussa, ei sinussa

Toiveesta olla rauhassa voi hyvin kertoa suoraan, kunhan ei tiuskaise tylysti. Jos ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, varminta on vierittää syy omille niskoilleen: Nyt on niin rankka viikko takana, että sanat ovat vähissä. Olen niin väsynyt, etten jaksa oikein jutella.

”Silloin toinen ei menetä kasvojaan”, Franck sanoo.

Hänen mukaansa tärkeintä ei ole se, mitä sanoo, vaan miten sanoo.

”Kun on ensin hetken kuunnellut toista, voi sanoa vaikka, että anteeksi, minulla on ollut raskas viikko. Haluaisin nyt vain nollata ajatukset.”

”Yksi perustarpeistamme on tulla nähdyksi ja kohdatuksi.”

2. Kerro se elein

Sanna Franck ymmärtää heitäkin, joita suora puhe ujostuttaa.

”Olemme aika varovaisia sanomaan suoraan. Viestimme toiveistamme mieluummin hienovaraisesti”, Franck sanoo.

Kukapa ei olisi joskus tarttunut kännykkään, lehteen tai työpapereihin jo ennen kuin toinen ehtii avata suutaan. Se on joskus ihan riittävä viesti: nyt kaipaan rauhaa.

”Hieronnassa voi vaikka alkaa kuorsata”, Franck naurahtaa.

3. Muista, että saatat myös ilahduttaa

Moni pelkää suoraa puhetta, koska uskoo kuulostavansa tylyltä. Kampaaja, hieroja tai vieruspaikan kanssamatkustaja saattaa jutustella ihan samasta syystä – siis ollakseen kohtelias.

”On asiakaspalvelutaitoa, että osaa aistia, milloin ihminen kaipaa juttuseuraa ja milloin ei. Väärinymmärryksiä syntyy koko ajan”, Franck lohduttaa.

Ehkä asiakaspalvelijakin ilahtuu välillä hiljaisuudesta.