Tätä pohti KK vuonna 1978:
Tältä näytti Kodin Kuvalehti vuonna 1978.
Tältä näytti Kodin Kuvalehti vuonna 1978.

KK kaivautuu arkiston aarteisiin. Tämä miesten ja naisten eroihin pureutuva juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä vuonna 1978. 

KK:n toimitus tutki Kodin Kuvalehden vanhoja vuosikirjoja ja löysi aarteita. 1970-luvun lehdissä kirjoitettiin naisten tasa-arvotaistelusta ja sukupuolten välisistä kiistoista. Tässä jutussa pohditaan, millainen otus mies oikeastaan on ja miten naisten tasa-arvovaatimukset vaikuttavat miehiin. 

Juttu on alkuperäismuodossaan tässä:

 

Mies on kautta aikojen ihmetellyt millainen otus nainen oikeastaan on. Aina hän ei ole ollut varma edes siitä onko naisella sielua. Nyt on jo korkea aika kääntää tutkiva katse häneen itseensä. Millainen on mies? Miksi miehen ja naisen välillä näyttää vallitsevan ikuinen taistelu? Miksi he ymmärtävät niin huonosti toisiaan?

Historia on täynnä naistenvihaajia, jotka omien kehnojen kokemustensa perusteella parjaavat koko naissukukuntaa. Miestenvihaajiakin on varmasti ollut, mutta vuosituhansia heidän on pitänyt niellä kiukkunsa taatakseen elatuksen itselleen ja lapsilleen. Vasta sukupuolten tasa-arvotaistelu on tuonut naiset barrikadeille ja avannut heidän sanaisen arkkunsa. Nyt tulitetaan miestä täydeltä laidalta. Annetaan esi-äitienkin puolesta.

Mutta osa syytöksistä ja herjoista osoittaa vain, miten täydellisen tietämättömiä naiset ovat miehen todellisesta olemuksesta. Molemmat sukupuolet tekevät kyllä saman virheen. Mies kuvittelee naiivisti, että nainen on samanlainen kuin hän itse ja nainen puolestaan hämmästyy ja loukkaantuu miehen ’oudosta’ käyttäytymisestä.

Mies ällistyy naisen voimakasta reagointia syrjähyppyyn.

Nimenomaan sukupuolisessa käyttäytymisessä syntyy hämmennystä, sekaannuksia sekä itkua ja parkua. Yleisönosastot ovat täynnä naisten katkeria kysymyksiä: Miksi mieheni meni vieraisiin? Otanko avioeron, kun mieheni on ollut uskoton jne.?

Mies puolestaan ällistyy naisen voimakasta reagointia syrjähyppyyn. Hän ei voi kuvitella edes unissaan, ettei syrjähyppy naiselle ole mikään pikkutapahtuma, vaan koko hänen tunne-elämäänsä järisyttävä katastrofi.

Ainakin miljoona vuotta mies ja nainen ovat yrittäneet viestittää toisilleen millaisia he ovat ja miten he tuntevat, mutta näyttää siltä, ettei vieläkään ole päästy puuta pidemmälle.

Mies ON erilainen kuin nainen ja nainen ON erilainen kuin mies, paitsi fyysisesti myös tunnetasolla. Jos olisimme samanlaisia, meidän kaikkien pitäisi olla hermafrodiitteja eli kaksineuvoisia ihmisiä.

– Yksilön sukupuolihan määräytyy täsmälleen hedelmöityshetkellä, huomauttaa lääketieteen lisensiaatti Ylermi Hytönen.

– Lapsen isä määrä tulevan lapsen sukupuolen. Miehen siemennesteessä on nimittäin kahdenlaisia siittiöitä, sellaisia, joissa sukupuolikromosomi on tyyppiä X sekä sellaisia, joissa vastaava kromosomi on tyyppiä Y. Naisen munasolussa on vain X-kromosomeja. Tulevan tytön kromosomisto on siis XX ja syntyvän poikavauvan XY. Mies ja nainen ovat täten erilaisia jo kromosomitasolla.

"Miesten maailma järkkyy"

– Emme tiedä missä määrin hormonit säätelevät ihmisen elämää ja käyttäytymistä. Mitä ylemmäksi noustaan eläinkunnan portaissa, sitä enemmän alkavat muut tekijät vaikuttaa. Kulttuuri, kasvatus, tunne-elämä, järki ja ympäristön odotukset painavat leimansa ihmislapseen jo pienestä pitäen. Ne ovat persoonallisuutta voimakkaasti muokkaavia aineksia.

Yleisesti ottaen miehet ovat seksinnälkäisempiä ja hyökkäävämpiä kuin naiset. On kuitenkin muistettava, että tämä ei suinkaan päde kaikissa kulttuureissa. On olemassa vielä pieniä, alkukantaisia heimonsirpaleita, joissa miesten odotetaan olevan säyseitä ja kotona viihtyviä kun taas naiset ovat ’meneviä’.

– Länsimaisessa kulttuurissa eletään nykyään vaikeata murrosaikaa. Naiset tasa-arvoistuvat koko ajan hitaasti, mutta varmasti. Naiset, nimenomaan feministiliikkeet, hyökkäävät ja miehet ovat puolustusasemissa. Tässä vanhan tradition muuttumisvaiheessa molemmat osapuolet ovat onnettomia. Naisten tasa-arvoistuminen sekä taloudellisesti että seksuaalisesti ei ole niin yksinkertainen juttu. Miehet puolustavat kouristuksenomaisesti asemiaan samaan aikaan kun naiset hyökkäävät ja ottavat etuisuuksia – myös seksuaalisia.

Kuka on viime kädessä vastuussa miehen karkeudesta ja itsekkyydestä? Ehkäpä nainen, joka miehet kasvattaa.

Miehen maailma järkkyy ja se pitäisi naisten nyt tässä nimenomaisessa vaiheessa ymmärtää ja hyväksyä.

Mies ei toki ole mikään ’huoleton poika’ eikä hirviö, vaan ihminen, joka ei kestä yksinäisyyttä. Mies ei ole myöskään seksikone, vaikka monet naiset ovat valmiit heittämään juuri tämän herjan. Mies käyttäytyy sillä tavalla kuin hänet on opetettu käyttäytymään ja tekee sen, mitä häneltä odotetaan.

Eihän se suomalainen mies puhu eikä pussaa. Tätä monet naiset valittavat. Mutta kuka on viime kädessä vastuussa siitä, että mies ei osaa esileikkejä, on karkea ja itsekäs? Ehkäpä nainen, joka miehet kasvattaa.

"Ymmärtävä nainen ei pelota miestä eikä osoita mieltään"

Naisilla on myös omat lapsekkaat asenteensa. Monet naiset vaativat miestä olemaan tuo unelmiensa prinssi: kaikkitietävä, kaikenosaava, hyvä, hellä ja voimakas. Tästä asenteesta paistaa pikkutytön suunnaton ihailu ensimmäistä rakkauttaan – isäänsä – kohtaan.

Monet turhat riidat ja mökötykset saavat alkunsa esikoisen syntymästä. Naiselle ensimmäinen lapsi on hänen elämänsä tapaus. Onhan se tapaus miehellekin, mutta ei sillä tavalla kuin naiselle, joka lapsen synnyttää. Kun nainen huomaa, ettei mies olekaan niin hullaantunut hänen aikaansaannoksestaan, vaan vaatii huomiota itselleenkin, hän ärtyy ja loukkaantuu syvästi.

Tosiasia on, että mies ei pysty synnyttämään, vaikka olisi kuinka mukana synnytyssalissa, eikä näin ollen tunne samanlaisia tunteita kuin äiti. Mies tulee enemmän mukaan kuvaan vasta sitten kun lapsi on vähän varttunut ja sen kanssa voi puhua.

– Miehen elämän suuri tragedia on, että sukupuoliyhdyntä ei onnistu, jos miehellä ei ole erektiota. Nainen on paljon edullisemmassa asemassa. Hän ”onnistuu” aina.

– Jos mies epäonnistuu yhdynnässä syystä taikka toisesta, hän kokee sen paljon nöyryyttävämpänä tappiona kuin nainen. Tässä tilanteessa naisella on kaikki valtit kädessään. Jos nainen on myrkyllinen kieleltään, tai kääntää selkänsä tai vaikkapa vain itkee, mies lukkiutuu. Häpeä on kokonaan hänen. Ilman naisen apua hän saattaa joutua pahaan noidankehään. Edellisen epäonnistumisen muisto saa pelkäämään uutta epäonnistumista kunnes miehen koko seksuaalinen käyttäytyminen on kuin itseään toteuttava ennuste.

– Ymmärtävä nainen ei pelota miestä eikä osoita mieltään, sillä loppujen lopuksihan miehen kykenevyys on edellytyksenä molempien onnistumiselle.

– Ylivoimaisesti suurin osa miesten impotenssista johtuu psyykkisistä syistä. Mies voi olla väsynyt, huolten painama tai yksinkertaisesti vain pelätä. Silloin nainen ei saa suotta loukkaantua, vaan sivuuttaa tapahtuma rauhallisesti ja hienotunteisesti.

Mies on mies ja hänellä on miehen identiteetti. Sen kolhiminen tai murskaaminen jättää vain sirpaleet naisen omiin käsiin.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/1978.

Hyvä työyhteisö huolehtii omistaan silloinkin, kun he eivät itse jaksa. Tärkeintä on, ettei uupunut jää huolineen yksin.

Kiireen tuntu. Jatkuvat muutokset. Kova työtahti. Ero. Univaikeudet.

Työuupumus on usein monen asian summa. Uupunut ei välttämättä tunnista oloaan itse, ja siksi työpaikan tuki on tärkeää.

”Hyvä työyhteisö pystyy tekemään paljon”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

Jos uupumus johtuu työstä, se koskee koko työyhteisöä.

”Esimerkiksi kiireen tuntu ja tiukat aikataulut voivat uuvuttaa. Tulee tunne, ettei pysy enää mukana eikä pysty keskittymään mihinkään. Se uuvuttaa kenet tahansa”, Liimatainen sanoo.

Pitkittynyt uupumus voi johtaa masennukseen, ja siksi siihen on tärkeää puuttua ajoissa. Mitä työyhteisö voi tehdä, kun kollega väsyy?

1. Ota uupumus puheeksi

Uupunut ihminen ei välttämättä huomaa tilaansa itse. Siksi on erityisen tärkeää, että muut huomioivat uupuneen jotenkin.

”Kierre on ehkä jatkunut liian pitkään. Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä”, Pirjo-Riitta Liimatainen sanoo.

”Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä.”

Puheeksi ottaminen voi jännittää, mutta se on usein vain palvelus uupuneelle.

”Puhuminen ei ole aina helppoa. Ihminen voi olla ärtynyt, vaikka kyse ei ole arvostelusta.”

Tärkeintä on, että osoitat olevasi huolissasi – vaikka kysymällä, onko työkaveri väsynyt. Onko töitä liikaa? Onko kotona sattunut jotakin? Miten minä voisin auttaa?

2. Tarjoa apua

Uupumuksesta kertominen ei ole helppoa. Älä siis syyttele vaan ota työkaveri todesta. Miettikää yhdessä, millaista apua tarvitaan. Olisiko työterveyshuollosta apua? Tarvitaanko sairauslomaa? Pitäisikö työtaakkaa hetkeksi keventää?

”On parempi puuttua kuin jättää sivuun. Uupumuksella on taipumusta muuttua koko ajan huonompaan suuntaan”, Liimatainen sanoo.

3. Pyydä mukaan

Kun ihmisestä alkaa tuntua, ettei hän jaksa, hän syyttää helposti itseään: Muut ovat pätevämpiä, nopeampia, taitavampia. Minä en ole tarpeeksi hyvä.

Uupunut saattaa alkaa eristäytyä, eikä tule enää mukaan lounaalle tai kahville. Silloin on tärkeää houkutella: sanoa vaikka, että pidä nyt taukoa, jutellaan.

Pääasia on, ettei uupunut jää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

”On tärkeää osoittaa välittämistä. Olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Joskus on vaikeaa, mutta kuulut joukkoon. Kun viestii, että toinen on tärkeä, se riittää”, Liimatainen sanoo.


4. Puhu ongelmista jo etukäteen

Hyvässä työyhteisössä mahdollisista ongelmatilanteista puhutaan jo etukäteen. Sopikaa selkeät säännöt. Miten toimitaan, jos töitä on liikaa? Mitä tehdä, kun on huolissaan työkaverista?

5. Mieti, onko työpaikalla jokin pielessä

Jos uupumus liittyy selkeästi työhön, on tärkeää miettiä, onko työpaikan tavoissa, ilmapiirissä tai työtahdissa ongelmia.

”Mikään ei muutu, jos ei mietitä, miten ongelmia voitaisiin ratkaista ja työtä kehittää”, Liimatainen sanoo.

”Kyse ei ole koskaan siitä, että työntekijä olisi huono. Hän ei vain pysty. Tämän päivän työelämä on kovaa ja vaativaa. Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

”Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

6. Kevennä työtaakkaa

Töitä voi aina järjestellä uudelleen. Työtaakan keventäminen saattaa helpottaa uupuneen oloa, kunhan siitä sovitaan yhdessä.

”Se, että vain ilmoitetaan, että ensi viikosta lähtien teet tällaisia asioita, ei ole hyvä tapa vaikuttaa työssä jaksamiseen. Se vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja ajatuksia siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ja pätevä.”

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä.”

7. Älä sivuuta

Tekisikö mieli vain vetäytyä ja ajatella, että eihän tämä minulle kuulu? Se on huonoin tapa reagoida.

Älä siis sano ainakaan näin: Kyllä se siitä! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja nukut ensi yön kunnolla.

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä”, Liimatainen sanoo.

”Hyvä työyhteisö pitää huolta silloinkin, kun ei jaksa.”

20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Jokainen tarvitsee hetkiä, jolloin saa olla vain, tekemättä mitään. Saunojan ainut tehtävä on aistia: näin kireys hartioissa hellittää.

1. Saunassa saa olla paljas

Kun vaatteet on riisuttu ja lämpö kietoutuu ympärille, tuntuu äkkiä siltä, että on juuri oma ainutlaatuinen itsensä. Sellainen, joka kelpaa laittautumatta, ulkonäköä miettimättä.

Sauna ei ole paikka, jossa itseä tai muita katsoo arvioiden ja vertaillen. Saunassa kaikki ovat samanarvoisia. Tittelit ja arkielämä ovat jääneet pukuhuoneeseen.

Oikeastaan jokainen kropan muhkurakin tuntuu aika ihanalta. Ne ovat muistoja eletystä elämästä, sen vuosista, kivuista ja iloista. Saunassa ihminen ei soimaa itseään.

2. Saunassa aika pysähtyy

Mitään ei tarvitse saada valmiiksi juuri nyt. Ei ole kiire suorittaa. Eikä rästiin jääneitä hommia edes voisi hoitaa lauteilta käsin.

Saunassa ihmisen ainut tehtävä on aistia: näin kireys hartioissa hellittää, näin hiki kohoaa iholle, näin kiuas naksahtaa tai tuli humisee.

Juuri minä olen juuri tässä juuri nyt.

3. Saunassa on helppo puhua

Hämärässä lämpimässä voi kertoa asioita, joita kirkkaassa päivänvalossa ei välttämättä kehtaisi tai uskaltaisi. Jos itkettää, kyyneleet sekoittuvat hikeen.

Kukaan ei katso kohti ja analysoi, sanat vain putoilevat hitaasti – ja toinen ottaa ne vastaan. Saunassa ilmapiiri on hyväksyvä, saunassa saa olla heikko.

Puhumiselle on myös aikaa, koska kännykät ja kellot ovat jääneet pukuhuoneeseen. Kun saunassa kertoo huoliaan, ei tunnu, että vaivaa niillä toista, jolla olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä.

4. Saunassa saa olla hiljaa

Usein hiljaiset hetket ihmisten välillä vaivaannuttavat ja ahdistavat. Iskee olo, että ne pitäisi täyttää jollakin, sanoa edes jotakin. Saunassa siltä ei tunnu.

Saunassa jokainen saa vaipua omiin ajatuksiinsa, istua tai maata, olla vain. Kenelläkään ei ole kiusaantunut olo.

Hiljaisuudessa tuntuu usein, että kanssasaunojaa ymmärtää ilman sanoja.

5. Sauna puhdistaa myös ajatukset

Sauna on päivän tai viikon kohokohta: se pesee pois kuluneen viikon kuonan ja huolet.

Suurikin murhe tuntuu hetken pienemmältä, kun saa olla saunan lohdutuksessa: aina on saunottu, aina asiat ovat jotenkin järjestyneet, nyt saan hetken kerätä voimia.

Samalla ajatukset kirkastuvat. Se, mikä saunan ulkopuolella tuntui kovin tärkeältä, ei enää olekaan kovin merkityksellistä.

Sauna haastaa kysymään itseltä, mikä elämässä on tärkeintä.

Ehkä vastaus on rakkaus?

Asiantuntijana Villa Purolan saunaterapeutti Kirsi Savolainen