Kiukuttaako, harmittaako? Käännä mielesi taas hyväksi välttämällä nämä yllättävät mokat.

Virhe 1: Lopetat sen, mitä olet tekemässä.

Kun kaikki tuntuu menevän pieleen, luovuttaminen houkuttelee. Voi kuitenkin olla, että juuri harmistuneena pystyt keskittymään paremmin haastaviin tehtäviin. Australialaisessa tutkimuksessa shoppailijoille tehtiin muistitesti sekä aurinkoisina päivinä (kun he olivat iloisia) että harmaina päivinä (kun he olivat kärttyisempiä). Pahantuuliset osallistujat muistivat tarkemmin ja suoriutuivat testistä paremmin kuin iloiset ihmiset.

Älä heitä hanskoja tiskiin jos työtehtävä turhauttaa, vaan hyödynnä tunteesi ja keskity projektiin, joka vaatii kaiken keskittymisesi.

Virhe 2: Otat valokylvyn piristyäksesi.

Saavut kotiin ikävän päivän jälkeen. Tiedät, että nyt ei kannata kaivautua peittojen alle pakoon kurjaa maailmaa, ja napsaat kaikki kodin lamput päälle piristyäksesi. Väärin! Uuden tutkimuksen mukaan valo vahvistaa sekä positiivisia että kielteisiä tunteita. Koska valo yhdistetään mielessä lämpöön, kuumuuden aistiminen laukaisee tunnejärjestelmäsi. Siis: iloisena valo piristää, surullisena se tekee olon vielä kamalammaksi.

Sinun ei silti tarvitse elää pimeydessä. Kokeile himmentää kotisi valot turhauttavan päivän jälkeen, tai sytytä niistä vain pari.

Virhe 3: Uhraudut tekemään ikävät kotityöt – taas.

Jokainen uhrautuu joskus kumppanin puolesta: tiskaa mukisematta tai vie lapset kouluun toisen vuorolla. Pienet palvelukset lähentävät sinua ja puolisoasi, mutta vain silloin, kun päiväsi on ollut hyvä. Erään tutkimuksen mukaan parisuhde ei nimittäin hyödy, kun kumppanit tekivät uhrauksia toisilleen stressaavan päivän jälkeen.

Havainto voi selittyä sillä, että kun suhteen yhdellä osapuolella on ollut kurja päivä, molemmat kärsivät. Kun pinna on kireä, tiuskitte todennäköisemmin toisillenne. Pidä siis mieluummin huonon päivän jälkeen rentouttava ilta kirjan parissa ja anna puolisosi hoitaa juoksevat asiat. Muista tehdä vastapalvelus sitten, kun hänellä on ensi kerran huono päivä.

Virhe 4: Et tuo mielipidettäsi esiin.

Kun kaikki menee muutenkin pieleen, onko todennäköistä, että työkaveri ymmärtää sinun näkökulmasi? Ehkä ei, mutta keskustele siitä silti. Vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että ihminen on vakuuttavampi harmistuneena kuin ollessaan aurinkoinen. Se johtunee siitä, että harmistuneena perustelet mielipiteesi konkreettisemmin kuin muulloin.

Muista tämä, kun synkistelet: nyt on hyvä hetki saada mietteesi kuulluksi. Kerro pomollesi huomaamastasi muutostarpeesta tai ratkaise parisuhteen pitkään jatkunut kina.

Virhe 5: Yrität unohtaa päivän tapahtumat.

Kurjan päivän jälkeen haluat vain, että se olisi jo ohitse. Yrität ehkä siksi aktiivisesti unohtaa ikävät tapahtumat. Toisaalta on hyvä, jos osaat päästää irti kurjuudesta – paitsi silloin, jos jokin tietty asia painaa mieltäsi. Vuonna 2010 selvisi, että kun ihmisiä neuvottiin tukahduttamaan ahdistavat ajatukset, he näkivät niistä todennäköisesti unta.

Muista siis: käy mieluummin päivän tapahtumat läpi päässäsi ennen nukahtamista. Nukut todennäköisesti paremmin ja olet huomenna jo paremmalla mielellä.

Lähde: Oprah.com

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.