Noin sanottiin silloin, kun materian suuri määrä oli tavoiteltavaa ja merkki jos ei suorastaan onnellisuudesta, niin ainakin onnistumisesta elämässä. Sama lause pätee myös nykyään, kun lähes kaikilla länsimaisilla ihmisillä on liikaa tavaraa – vain laatu vaihtelee.

Vuosiprojektini on loppusuoralla ja vaikka olen tosi laiskasti blogannut viime ajat, tavara on kyllä liikkunut ja pääsääntöisesti yhteen suuntaan. Ostoksissa olen pitänyt tosi tiukkaa linjaa ja olen ottanut tavaksi kuvata aina ostamani tavaran, heräteostokset kun on niin helppo unohtaa. Yhdet Ikeaöverit vedin, mutta lopulta, kun kynttilät ja servetit, joita en laske esineiksi vaan käyttötavaroiksi, vähennettiin, itselle jäi saldoksi vain yhdeksän esinettä.  Omillaan asuville lapsille toki tuli hankittua monenmoista.

Kesän aikana olen ostanut viisi vaatekappaletta, joissa on mukana juhlamekko ja kengät serkkupojan häihin. Vaatekaapista olen poistanut nyt kaikki loputkin nostalgia- ja tavoitevaatteet (-24 vaatetta) ja olen aika tyytyväinen sen minimalistiseen sisältöön. Myöskään kenkiä minulla on nyt jäljellä vain kymmenkunta paria ja se on täysin riittävästi (-6).

Kirjoja sain ilokseni vietyä paikalliselle työpajalle, jossa ne saavat uuden elämän himmeleinä ja monina muina koriste-esineinä (-28).

Kirppislaatikko, jonka kautta pistän tarpeettomat kiertoon, on välittänyt kesän mittaan 47 esinettä, enimmäkseen astioita ja koriste-esineitä. Viime viikolla löysin erään laatikon pohjalta tokaluokalle menevän kuopuksen tuttipullot (-5) ja kysyin häneltä, että joko nämä saa heittää roskiin. Napakka vastaus kuului, että ei tietenkään, ne pitää kierrättää. Roskiin hapertuneen muovipullot kuitenkin menivät, mutta kierrätysaatteen omaksuminen ilahdutti suuresti.

Vuoden projekti kiteytyy kolmeen oivallukseen.

1.       Tavaran vähentämisessä on tärkeintä, että sitä ei haali lisää. Enemmän ykköslaatua ja elämyksiä, vähemmän kakkoslaatua ja paljousalennuksia.

2.       Järjestys on tärkeää. Pienelläkin tavaramäärällä saa kaaoksen aikaan ja mitä enemmän tilaa ja tavaraa on, sitä tärkeämpää on järjestys.

3.       Tavara on vain tavaraa, ei sen määrällä ole lopulta mitään  väliä. Paljon tärkeämpiä ovat läheiset ihmiset.

Tilanne päivä 360

-          110 esinettä

+ 14 esinettä

Saldo 372

 

Huomenna lähden Prahaan täyttämään 50 ja aion shoppailla siellä ainakin tuon erotuksen (+7) verran. Kotiin palattua voi taas jatkaa esinedieettiä.

Kommentit (2)

Kirjoitus on kirjoitettu jo kuukausi sitten pikkuisen vajaa viisikymppisenä, mutta melkein puolivuosisataa vanha sormeni ei ollut viimeistä täppiä painanut ja nyt vasta huomasin julkaista. Prahasta ei montaa esinettä mukaan tarttunut, elämyksiä sitäkin enemmän.

Seuraa 

Elämä ei ole projekti, se on prosessi. Tai jos se on projekti, siinä on vain yksi deadline. Mutta minä olen projekti-ihminen, pidän siitä, että asioilla on alku ja loppu, eikä kaikki ole vain vaiheessa. Tämä projekti, jossa luovun yhdestä esineestä joka päivä vuoden ajan on synttärilahja itselleni. Se alkaa kun täytän 49 vuotta. Moni pyrkii keventymään ennen viisikymppisiä, minä kevennän ainakin tavarataakkaani. Siinä sivussa voin pohtia milloin ja miksi tavarasta tuli taakka.