Jo otsikko lupaa pahaenteisesti tarinan venyvän. Ei ole silti jatkis. Eikä varsinkaan pätkis.

Tai siis on jatkis. Mutta totta joka sana. Ei mikään mielessä kuviteltu tuotos.

Vaija ei ollut sen enempää puuseppä, maalari kuin konservaattorikaan. Oli ollut poliisi. Kun Karjalast tultii käet taskus, ei maallista omaisuutta sitten paljon ollut. Mutta 70-luvun alussa hän hommasi jostain vanhan piirongin kesäkotia kai koristamaan. Aika ruma oli.

Ja rumemmaksi meni, kun uusi omistaja kiiruhti sutimaan sen pintaan jotain myrkkymaalia. Lapsen mielestä se kuulosti tosi vaaralliselta. Ja kauhea oli kiirekin, kun helat, vetimet, peili ja ovilasitkin saivat osansa maalista. Mahtoiko asiaan vaikuttaa kesäkodin isännän ukaasi? Niin ötökkätieteilystä kiinnostunut kuin isä olikin, taloon ei kaivattu puuta järsiviä tuholaisia alivuokralaisiksi.

Vaija kuoli sitten aika pian. Jäi projekti kesken. Äiti ihmetteli, mitä rumilukselle tekisi. Ei tehty mitään. Vuosikymmeniin. Välillä pysähdyin sen ääreen. Se lapsuuden myrkkymaali kummitteli mielessä. Äh. Olkoon sijoillaan yläkerran nurkassa. Ei sille oikein ole tilaakaan muualla.

Alakerrassa remontin edetessä eteiseen asti, äkkäsin tilaa tulevan lisää. Hei, SE mahtuisi sittenkin tänne!? Siis jos sen kunnostaisi. Osaisikohan sitä?

Olihan meillä ollut puhetta soodapuhalluksesta, maalinpoistosta ja kuumailmapuhaltimista. Hirveen työläältä kuulosti aina. Äh. Olkoon.

Vaan mitä? Löysinpä sitten itseni tutkimasta maalinpoistoaineita.

Ei se enää huonommaksikaan voi mennä, eihän? Piironki on rungoltaan aika rouheaa jälkeä. Ei varsinaisesti mikään arvokaluste siis. Kokeilen ensin pieniin laatikoihin ennen kuin koko rumilusta lähdetään edes siirtämään. Tymäkkä on haju. Onneksi on lämmintä ja hallin isot ovet voi läväyttää levälleen.

Hah. Purkin kyljessä kerrotaan: Toista käsittely tarvittaessa. Voin kertoa, että tarvetta oli. Yksi purkki tököttiä ei riittänyt kaikkiin pintoihin. Hyvä, jos kaksi.

Homma on kuitenkin edennyt. Haluatko nähdä, miten?

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat