Kirjoitukset avainsanalla blogi

Allin blogi viettää 4-vuotissynttäreitään.

Numeroista en niin tykkää, mutta ne tilastot, tilastot. Hmmm. Haha.

On tullut postailtua 514 jupinaa. Kommentteja on kertynyt 587 - siellä on tosin mukana omat vastaukseni, että noin puolet tuosta siis. Suunnilleen. On siinä tavu jos toinenkin.

Enkä vieläkään ole keksinyt, mihin keskittyisin. Tai on yksi alue.

Elämä. Kaikkine kaavoineen, kuoseineen, kavennuksineen ja tikkeineen.

Aikamoinen tilkkutäkki. Mistä siis tietää, etten ole kovin kummoinen ompelija? Hehe.

Kiitoksin ja kumarruksin kaikille lukijoilleni kommenteistanne sekä hetkistä tavujeni äärellä. <3

Ajattelin jatkaa.

Kun en muutakaan ole keksinyt. 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oho.

Onpa aika kulunut nopeasti. Pian olisi taas synttärikemujen aika. Mutta sankaripa uhkaa aloittaa mykkämökötyskoulun. Just. Juhli siinä sitten. 

Kolmevuotias haluaisi kyllä tuottaa läheisilleen iloa ja naurua. Joskin myös yllättävät räjähdykset saavat pohtimaan, mikä on pielessä. Olisi niin paljon sanottavaa, eivätkä mitkään maailman sanat riitä kertomaan vellovista tunteista.

Oman rajallisuuden tajuaminen turhauttaa. Joskus huutopotkuitkunauru on ihan tavun päässä. Silloin kolmevuotias turhautuneena paiskoo tavaroitaan eikä suostu kuuntelemaan. 

Pitäisi malttaa. Jaksaa odottaa. Antaa ajan kulua. Antaa ajatusten selkiytyä.

En haluu! En jaksa! En ala!

Oma tahto on voimakas. Kolmevuotias ymmärtää olevansa erillinen yksilö, toisaalta yksin olisi kurja olla. Ristiriita saa aikaan kiukkua ja pyristelemään rajoja vastaan. Kolmevuotias kuitenkin kehittyy ja pystyy kompromisseihin. Ainakin jotkut. Asiantuntijoiden mukaan keskittyminen hyvään voisi auttaa.

.

.

.

Allin blogilla on siis uhmaikä.

Voikohan siitä seurata mitään hyvää?

Kommentit (4)

Musta Hattara
1/4 | 

Varmasti,jatka vaan asioiden ruostumista😀. Tuot näkökulmia meille hidasälyisemmille😂♥️

Vierailija
2/4 | 

Tottakai jatkat❤️ Ilahdutat, viihdytät, haastat, yllätät, ihmetytät meitä lukijoita. Aina ei ymmärretä, mutta mitä välii 😂

Jotkut blogeista keskittyvät yhden teeman ympärille, on kissa-, koira-, ruoka-, juoma-, sisustus-, käsityö-, kirjallisuus-, vauva-, matkailu-, mitä ikinä-blogeja.

Noh. Mä en taida osata.

Jos katsot hakusanalistaani (kategoriat), huomaat, että työttömyydestä oon jauhanut. Aika paljon. Siitä kun on kokemusta. Tuli pyytämättä.

Mutta joo. Jauhan siitä jatkossakin. Koska se osuu moniin. Liian moniin. Pyytämättä.

Blogeissakin pitäisi kai osata myydä. Aihetta. Tuotetta. Mielipiteitä.

En taida osata. Koska silloin koko blogia ei olisi syntynyt. Olisin näet myynyt itseni ensimmäisissä liikennevaloissa uuteen duuniin. Tai ainakin toisissa, niissä Vihdintien valoissa. Ei silloin tullut mieleen. En siis osannut. Myydä. Siksi kirjoitan.

Aiheet tupsahtelevat mieleen pyytämättä. Plop. Plop plop. Plop plop plop plop.

Noh. Nyt se meni kuitenkin markkinoinnin puolelle. Kaikkihan tietää, että plop plop – nehän on Plussapisteitä. Eikö?

Kauppias Matista oonkin kirjoittanut.

Ettei olisi ollut Matti, kun aloitti piirityksen jo vuosia sitten. Sitten kauppias Janne tuli näille nurkille notkumaan ja aloitti lähentelyn. Postipoika raahasi salkussaan kirjeitä ja ja kortteja. Luuriinkin sateli viestejä. Henkilökohtaisia viestejä. Vain minulle.

Sitten ne loppuivat. Yllättäen. Taisi Janne löytää jonkun kiinnostavamman.

Matti tuli takaisin kehään. Aikansa pommitti taas. Pyytämättä.

Yllätyksenä sen sijaan tuli, että Janne kiinnostui musta uudestaan. Käyvätköhän musta oikein nyrkkitappelua jossain Keskon kuntosalilla? Nääs Jannen tultua takaisin kuvioihin, Matti jätti mut. Taas.

Jotenkin epäilyttää, ettei taida kumpikaan herroista olla oikeasti kiinnostunut musta.

Vaan mun vähistä euroista.

Blogeista ja työttömyydestä liikennevalojen kautta miehiin, mustasukkaisuuden syövereistä rahan valtaan.

Milloinkaan, lukijani, et voi tietää, mihin tekstini johtaa. Pyytämättä.

Kuten en mäkään tiedä, mitä mieltä olet, lukijani?

Entisessä elämässä työpaikan blogissani sentään kerran oli kommentti: ’Jonninjoutavaa jorinaa. ’

Hän ainakin ilmaisi mielipiteensä. Kiitos siitä! J

Etsisinkö yhden teeman, jossa pysytellä – vai annanko ajatuksen viedä ja käsien kirjoittaa?

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015
1/2 | 

Sama problematiikka täälläkin. Aina ei huvita kirjoittaa ruoasta. Kirjoja ei ehdi lukea riittävästi. Omia ajatuksia ei välillä ole, ainakaan sellaisia julkaisukelpoisia. Mut hei, ei elämässäkään voi valita vain yhtä juttua, joten blogimme seurailkoon samaa trendiä.

Ei. Nyt ei puhuta yhteiskuntaluokista. Puhutaan blogien ryhmittelystä aihepiireittäin. Päädyin KK:n blogiyhteisöön siksi, ettei täällä tarvinnut leimautua tiettyyn kategoriaan. Olin pitkään harkinnut blogikirjoittelua, mutta juuri tuo jonkin otsikon alle lukittautuminen ahdisti. Ahdistaa vieläkin.

Matkailu Ollaan matkusteltu autolla, junalla, laivalla ja lentäen – laukussa ei ole ollut piimää kuin leipääkään. Mutta myönnetään, aamukahviksi haluan Juhlamokkaa tai Presidenttiä.

Ruoka No kaikkihan jotain syövät, ainakin joskus. Muuten voi käydä olo ohkaiseksi. Mutta että antaisin ohjeita toisille, miten ruokaa EI kuulu tehdä tai käsitellä. Olisihan se tietysti vaihtelua reseptipaljouden ja kotikokkien joukossa.

Kulttuuri Kirjoja luen ja pinoan paljonkin. Mutta ovatko ne korkeakulttuuria? Eivät – vaikka miten korkean pinon niistä latoisin. Pokkareista. Dekkareista. Hömpästä. Oopperassa olen käynyt. Muumiooppera siellä vanhassa Oopperatalossa 70-luvulla. Ja Sweeney Todd tuli koettua vuonna -97. Muistan. Olin viimeisilläni raskaana, kauhujen keskellä tuumasin ainakin Naistenklinikan olevan sopivasti lähellä.

Taidenäyttelyyn ei minua saa – taulujen tehtävä on olla kauniita ja täyttää seiniltä tyhjiä kohtia. Pystit ja patsaat, taide-esineet. Keräävät vain pölyä. Mikä moukka, sanot sinä. Sano vain ;)

Sisustus On sitäkin tehty. Muutettu monta kertaa. Ja kannettu kaikki asuntoon sisälle. Sisustettu. Ihmetelty joka kerta, mikseivät kalusteet istu kuten sisustuslehdissä. Toisilla on makua. Ja toisilla tavaroita. Paljon.

Yhteiskunta Boooooring. Kuka haluaisi lukea hintaindekseistä ja niiden vaikutuksista elinkustannuksiin. Asunnottomuudesta. Sairauksista. Politiikasta. Ai niin, ei sitä. Samoin vihapuheet on kiellettyjä. Työttömyydestä. Hyh. Vaikka vain ani harva työtön on hankkiutunut omalla toiminnallaan työelämän laitamille. Muut voimat siellä jylläävät.

Ihmissuhteet On niitä. Perhe. Lapsenlapset = Mummin mussukat. Sukulaiset. Ystävät. Työyhteisö. Ai niin, ei sitä. Kuvan gorillat ovat työkavereitani. Etätyön pieni miinus.

Käsityö On vieläkin kesken se kanavatyö parin vuoden takaa. Ompelukone saa rauhassa kerätä pölyä. Kuin kallis taide-esine.

Lemmikkieläimet On. Kaksi. Ja muutama kennel niitä pölykoiria. Aina en ole varma, kummat ovat mukavampia…

Aloitin bloggailun, koska korvissa kohisee. Ei sitä Musiikki-kategoriaan voi liittää. Sanajonoiksi pikemmin. Ja ne jonot ovat usein sellaisia, että luulisin kotiutuvani parhaiten kategoriaan LUOKATTOMAT.

Eheheheheheeee-h. =D

ps. Oli todella mukava nähdä teitä livenä, blogiyhteisö. Kiitos järjestelyistä, Mari & Arja! <3

Kommentit (6)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Oli ilo. Annoitte aikamoisen tehtävän - nyt täällä yks jos toinenkin pohtii päänsä puhki, minkä otsikon alle istahtaisi. Onko tässä muuten yhtä kovat säännöt kuin sotessa - jos valitset yhden (terveysaseman), niin samassa on sitten pysyttävä vähintään vuoden ajan. Vai saako olla tuuliviiri? Vaihtaa luokkaa mielialan mukaan?! ;)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015
2/6 | 

Kategoriakammo täälläkin! Huomasin vielä unen rajamailla miettiväni omalle blogilleni sopivaa kategoriaa... KESKENERÄISYYS kaikessa ihanuudessaan kolahti koviten! En sitten tiedä kolahtaisiko semmoinen kategoria yhteenkään lukijaan... :D

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat