Kirjoitukset avainsanalla kesä

Oon varmaan syntynyt väärään aikakauteen. Muistan penskana haaveilleeni, millaista olisi ollut mamsellina röyhelöt hulmuten sipsutella pitkin hienon kartanon lehmuskujia. Äiti ampui alas hömpötykset. Jonnekin Hämeen sydänmaille pimeän savupirtin likaksi olisin kuulemma kuitenkin syntynyt.

Jaa.

Pitää sitten tyytyä ihailemaan muiden kartanoita.

Luurin oikokirjoituksella tulin lanseeranneeksi uudissanankin. Tai vanha sana - uusi merkitys vain. Hehee. Puoliskolle ilmoitin viestissäni eilen: "Akattelin, että Porkkalan kartanolle mentäisiin." Hän ymmärsi heti. Akattelu on yhtä kuin määräys. Ajattelu puistokierroksesta sen sijaan olisi ollut vain haaveilua, jota ei olisi tarvinnut toteuttaa.

Puutarhamyymälästä saatiin kartta kouraan ja opastus ajaa koivukujaa pitkin. Omatoimikierroksia voi puutarhassa tehdä, kun maksaa pääsymaksun ja lupaa palauttaa kartan takaisin myymälään. Kätevää. Opastettukin kierros olisi ollut tänään, mutta villiintyneet cityketut marhaavat mieluiten keskenään.

Siinähän ne, jättiagaavet. Porkkalan kartanon kuuluisuudet sitten eri vuosisadoilla tilukset omistaneiden aatelissukujen.

Löytyihän se lehmuskujakin. Päärakennus koki kovia ja paloi poroksi 1700-luvulla. "Uusi" päärakennus on siten vuodelta 1804.

Tunnelmat puutarhan eri osissa vaihtelivat. Ihania, ihania yksityiskohtia. Monta ideaa nappasin mukaani. Noitahan voisi toteuttaa omassakin pihapiirissä. Vaikkei kartanoa omistaisikaan.

Kartanon jättiagaavet ovat 1920-luvulta. Ne elävätkin vuosikymmeniä, mutta kukkivat vain kerran. Sen jälkeen kasvi kuolee.

Kahvila.

Niin. Meidän aikataulut eivät oikein osu yksiin kesäkahviloiden kanssa. Tämä tässä on auki - erikoispäivinä. Siis tänään. Mutta ei tokikaan vielä. Hahaa.

Paikalta bongattu opas osoittaa, mihin kannattaa suunnata päiväkahville.

Café Reporangan erikoisuus on taatusti uniikit kahvimukit. <3

Leivonnaiset ovat pääsääntöisesti tasalaatuisia. Ovathan ne kassahihnan kautta keittiöön kuljetetut. Vain satunnaisesti emäntä erehtyy reseptikokeiluihin. Onneksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vain tuulikello kolkuttelee vaimeasti. Onpa rauhallista.

Mutta kun tahmatassujen lauma seuraavan kerran saapuu, on parasta olla turvassa.

Nallekamarin vanhukset ovat jo paenneet ylätaloon, yläkertaan, ylähyllylle asti. Tänne eivät ihmispennut pääse ilman aikuisia.  Vanhukset hauraine saumoineen saavat kuunnella nurkkalautojen napsahtelua rauhassa.

Nanne, tuore eläkeläinen, ei voisi kuvitellakaan majailevansa näääääin hiljaisessa paikassa. Vähän pitää olla elämää ympärillä. Ei eläköityminen 30-vuotisen uran jälkeen heti luonnistu. Täytyy kokeilla, mikä olisi paras tapa viettää vapaa-aikaa. 

Tässä ollaan serkkupojan kanssa.

Vaan miksi tuo tuolla alhaalla mekastaa - siunattu hiljaisuus rikkoutuu.

Kommentit (0)

Pitikö niitä kesäkahveja kauempaa lähteä etsimään, kun kerran kävelymatkan päästä kuului kutsu: "Tulkai kahveelle!"

Kylän maa- ja kotitalousnaiset järjestivät jälleen Elopilot. Vieraskirjaa pidellyt rouva arveli 200 kävijän rajan rikkoutuvan - maalaiskylän entisellä koululla. Ei huano!

"Kyllä meillä syöläkkin saa!" Lounaspuhvettikin olisi ollut siis tarjolla, salissa kävi iloinen puheensorina. Tyydyttiin kahvitteluun - paettiin sisätilojen kuumuutta lempeään kesäilmaan pihamaalle.

Lattialankun tuttu narahdus toi mieleen, miten noita portaita pitkin pääsi yläkertaan ja kirjastoon. Neiti Etsivät ja Helena-kirjat tuli luettua silloin joskus  70-luvun kesinä.

Tänä vuonna näyttelyn aiheena oli Unelmien morsiuspuvut. Vanhin, minkä bongasin, oli vuodelta 1927.

Muoti on muokannut morsianta eri vuosikymmenillä, milloin suoralinjaista ja vähäeleistä.Ja sitten se toinen ääripää. Yksi puku oli varmaan saanut vaikutteita prinsessa Dianalta, jättikaulus ja muhkeat puhvihihat.

Eikö vain, että ennen kirkossa piti peittää olkapäät? Nykymorsiamet tuntuvat kuitenkin suosivan olkaimettomia pukuja.

Tuorerehupalleroiden aikakaudella heinäseipäät ovat päässeet uuteen tehtävään. Hauska idea, vai mitä?

Kommentit (0)

Työ on yhtä tahmeaa kuin hikiset sormet näppiksellä. Ihmiset ovat paenneet kuka minnekin laitumille. Luuri tuuttaa tyhjää. Ja helteet uhkaavat loppua. Nyt on asetettava asiat oikeaan järjestykseen. Muotisana männä aikoina oli priorisoida. Sitä niin.

Eläkeläinen on jo oppinut, ettei kaasujalan tarvitse yrittää auton jalkatilasta läpi. Voi ajella sillai mukavasti mutkaisia pikkuteitä. Ettei apukuskin tarvitse hopottaa isämeitä ensimetreistä moottorin sammumiseen.

Täällä riittää toistaan kapoisempia hiekkateitä. Peltoja, metsää, vettä, rantaa. Pihoilla ei juurikaan näy ihmisiä. Muutama kanttura pellon laidassa. Hiljainen on suomalainen maalaismaisema.

Kesäkahvilat loistavat poissaolollaan. Ne, joita bongattiin: avoinna sunnuntaisin. Sekin, minkä p-i-t-i olla auki, on läpännyt porttinsa tiukasti kiinni. Elokuun alussa!

Pyh. Olkoot sitten. Happamia, sanoisi eräskin citykettupari.

Padasjoella osui sopivasti reitille:

Eihän me mitään fresbeetä lähdetä viskomaan. Näillä helteillä, hei! Eikä muutenkaan. Jestas. Mutta maisema kiinnostaa. Kartturi hihkaisee: "Täys oikee!"

Pururata johdattaa ylös mäkeen. Ja tikapuita pitkin taivaaseen...

Tuomastornit. Matalampi torneista on nimeltään pikku-Tuomas. Sillä korkeudella katselen vielä puiden latvastoa. Ken korkeammalle uskaltautuu, voi ihailla maisemaa Iso-Tuomaan ylätasanteelta. Latvasto jää alapuolella ja Päijänne levittäytyy edessä. Maisema on ...ihan ok. ;)

Mutta niin vankkaa tekoa kuin rakennelma onkin, ei tällainen lentokyvytön Alli-raasu korkeimmalla tasolla kauaa viihtynyt.

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat