Kirjoitukset avainsanalla kesä

Huomaan edellä ajavan laittavan vilkun päälle samaan aikaan. Samaan suuntaan. Hiekkatie pölähtelee kuivuuttaan. Nousen autosta, nyökkäämme toisillemme. Kuin tuntisimme.

Kahvilan ovella käännyn hakeakseni autoon jääneen lompakon.

Hän haluaa tarjota. Enpä ala kinata.

Kesän ensimmäiset mansikat kakkupalan päällä - mahtava maku. Vie kielen. Ja melkein puhetaidonkin.

Pöytäkeskustelu kulkee hämäläisen verkkaisesti. Mitäs tässä. Lomalla. Toinen sanoo asuvansa nurkilla. Polku kulkee bensanhinnasta ja -tarjonnasta mansikanpoimintaan. Mistä kannatti tankata ja vielä bonukset päälle.

Kaukana pellolla näkyy mansikanpoimijoiden kumarat hahmot. Vielä ei taida olla "poimi itse" -aika. Enkä olisi mennytkään kykkimään, ostan rasiallisen kotiin viemisiksi.

Kahvien jälkeen kiertelen puodin puolella. Heilautan kättäni hänelle tervehdykseksi. Auto häviää mutkan taakse, hiekkatie rapisee auton renkaiden alla.

Ajan loppumatkan ajatuksissani. Kaarran lopulta tuttuun pihaan.

Hänkin on siellä.

Jälleen nousen autosta ja nyökkäämme. Kuin tuntisimme.

Puoliskoni ja mä.

Ollaan samalla matkalla. Edelleen.

Hehee!

Tällä kertaa kesäkahvila löytyi tien 53 varrelta. No se on se sama tie Hämeenlinnasta Padasjoelle kuin se kymppitiekin. Taitaa vain vaihtaa numeroa Tuulosen kohdalla. Eihän tässä pidemmälle kahvittelemaan jouda. Kaikkea muutakin pitäisi keritä.

Yhden pysähdyksen mutta kahden auton taktiikalla? Noh, se toinen piti poimia huollosta. Ei mansikka! - ku auto.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

tosi montaa eri sävyä. Vai mitä?

Jadenvihreä, lehmuksenvihreä, limenvihreä, myrkynvihreä, sammaleenvihreä, smaragdinvihreä, oliivinvihreä, vaaleanvihreä, tummanvihreä, keväänvihreä, kellanvihreä, vedenvihreä, merenvihreä. Ainakin.

Ja lisäksi on toi noin niin levänvihreä! Ainakin meillä.

Taas kävi kuin Rion olympialaisissa konsanaan. Niin vain muuttui hernerokaksi uimavesi. Tai ei se vesi vaan altaan pohja ja seinämät. Muutamassa viikossa.

Aiemmin vesi pysyi hyvänä läpi kesän ja vielä talvipakkasillakin mutsi kävi siinä pulahtamassa. Kerran vuoteen riitti harjapesu. Ennen pahimman paahteen esti saunarakennus varjollaan.

On kokeiltu levänpoistot ja varjopurjeet. Nyt huomaan huhkivani suloisena myrkynkeittäjänä altaan pohjalla pari kertaa kesässä ja silti osan aikaa allas saa olla ihan keskenään. Vihreänä.

Vettä pesuun kuluu kaivollinen eikä aina riitäkään. Matonpesu saa jälleen tuumaustuokion.

Noh, käyhän hommeli kuntosalista. Jos jotain positiivista pitää löytää. Hehe.

Jotkut näkee punaista - mä enimmäkseen vihreää. Ja jo nyt vähän arveluttaa, oliko ihan fiksua hommata tämän kesän maalauskohteen sävyksi Sage green? Salvianvihreä. Siitä sitten joskus toiste. Ehkä.

Kesän vihreyttä - eikäku vehreyttä, sinulle lukijani!

 

 

 

Kommentit (0)

Jotkut tykkää, että mökin pitää olla semmoinen pieni ja soma mummonmökki, tupa ja kamari. Ja vieläkin jotkut tykkää myös mökkeillä sillai askeettisesti. Huoltohommelit tehdään mahdollisimman vaikeasti. 

Vaan ei meillä. Olisin tullut hihi-hulluksi, jos olisin tiskannut 12-15 hengen astiat moneen kertaan päivässä käsin. Nyt vihdoin ymmärrän myös, miksi mutsi lähti aina uimaan siinä vaiheessa, kun ruoka oli saatu pöytään. Haha.

Tänä jussina tiskari tiskasikin yleensä pari kertaa päivässä, pikaohjelma päälle, niin lautaset ehtivät seuraavaan kattaukseen.

Pyykkikoneen laitoin hommiin vasta tänään - eikä sitäkään raasua voi kertarytinällä rääkätä. Loppuu muuten kaivosta vesi. Matonpesulle pitää jättää tuumaustuokio.

Meistä on ihan kiva, kun on tilaa vaikka venyttää ennestään pitkää pöytää ja elämää mahtuu eri huoneisiin.

Noh. Se sitten kostautuu siivouspäivänä. Imuri lauloi, sinipiika viuhui. Tunti huhkittiin kahelleen. Tusinan paljasvarvaskuviot lattiassa on enää muisto vain. Seuraavaan kertaan.

Parasta siivouspäivässä on

Joo-o. Puhdas kesähima.

Mutta myös siivouskahvit. Kankaisten tilalta tuliaisina mutakakkua. Leipäset juhannuksen rääppiäisiä. Nam.

Ja siihen päälle palavan koivuklapin tuoksu. Sauna lämpiää jo.

 

Kommentit (3)

Kaikkihan tietävät, että kun on tarpeeksi tonttu ja elää tarpeeksi kauan, voi päätyä päätontuksi pomon paikalle.

Mutta tietävätkö kaikki, miten tullaan tontuksi?

Ja muuten,

 

miksei tontuilla oo napaa?
Pukki tietää, pukki tietää!
Tontut syntyy tällä tapaa
Pukki tietää, pukki tietää:
Kuusenkerput pataan vaan
Muori laittaa kiehumaan
Pata kuplii, porisee
Tontut padast hyppelee

*******************************

Kesällä kerran jossain päin Hämettä:

Autoista purkautuu vilinää ja vilskettä. Pihamaa raikuu naurun helinää ja helskettä. On parasta istua syrjään pihakeinuun, katsomoon.

Pallopelin tuoksinassa joku juoksee katsomon ohi. Askel hidastuu, katse tarkentuu.

Peli keskeytyy, kentällä otetaan aikalisä.

- ???

- Hö, sehän on meidän vaa..

Lause katkeaa Maisan iloiseen haukkuun. Erotuomarina se haluaa pelin jatkuvan.

Pienin vieras tekee joka kerta kohteliaan väistöliikkeen kohdatessaan isännän pihapolulla. Kuin muina miehinä. Varoen kuitenkin katsomasta kohti. Ujostuttaa.

Osa porukasta kokoontuu uudestaan neuvonpitoon. Pienet päät kääntyilevät vaivihkaa tarkastelemaan pihakeinussa istuvaa hahmoa, joka nauttii kesän lämmöstä.

Silmälasit. Mahan malli. Parran sävykin on kuten kuuluukin. Mutta sen pituus sen sijaan saa aikaan vilkkaan väittelyn.

Lopulta uteliain lähestyy. Istuu viereen. Tutkii katseellaan.

- Ootko sä Joulupukki?

Silmälasien takaa kurkistava silmäpari tutkailee kysyjää hetken.

- Ho-ho-hoo! Miten niin?

-No kun sulla ei oo napaa!

 

Lauluyhtye Rajatonkin on tätä pohtinut

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat