Kirjoitukset avainsanalla terveys

Ruskea rasva on terrrveellistä!

Tätä meille toitotetaan tällä hetkellä.

En tykkää.

Nimittäin kalan ruskeasta rasvasta. Vaikka olisi miten terrrveellistä. Sehän maistuukin - ihan kalalta!

Mutta että ihmiselläkin on sitä. Ja lisää tulee, mitä kylmemmässä oleskelee.

SE on hyvä uutinen.

Palelen lähes jatkuvasti. Paitsi silloin, kun tulee hiki. Termari on hajalla.

Mutta siis. Ruskeaa rasvaa kertyy kehoon, kun hytisee kylmästä.

Vanha talo, vähän asteita. Makkarissa tänäkin aamuna +16. Kunnon pakkasilla vielä vähemmän. 

Kroppa tykkää. 

Aikuiselle kertyy ruskeaa rasvaa - siis sitä terrrveellistä -  myös kaulan seudulle. Kylmällä kannattaakin aktivoida sitä rasvaa hölläämällä kaulaliinaa.

Ettäs tiedät.

Se on, hei, terveyden merkki.

Eikä mikään kaksoisleuka!

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensä tietää, mitä tietää. Ja aika usein tietää myös, mitä ei tiedä. Mutta tietääkö, että ei tiedä, ettei tiedä?

Satuinpa katsomaan dokkaria, jossa toimittaja yritti saada selkoa sotesta. Asiantuntija toisensa jälkeen selitteli. Ymmärsin, ettei siitä tolkkua saa.

Dokumentin päätteeksi selvisi sentään, että ammattiliiton kautta vakuutus lopulta korvasi toimenpiteen rikkoutuneelle polvelle. Sattumalta oli tullut ilmi tällainen tuhansien eurojen etuus. Sattumalta!

Tästä tuleekin polveileva tarina.

Polvea näet jomottaa.

Viisikymppisenä takuuaika raukesi ja hajosin samaan tahtiin kuin näkymätön takuutodistukseni haihtui. Meni yhdessä rytinässä polvet, tuli tennari käteen ja luupiikit kantapäihin. Vuorotteluvapaalla ei ollut työterveyshuoltoa. Kipuilin keskenäni.

Lääkäri ensikättelyllä tiedusteli, olinko jo jonossa?

- Joo. Työkkäriin.

Lääkäriä SE jono ei kiinnostanut. Vaan leikkausjono.

- Mitä? Ei kai sitä nyt tässä vaiheessa puukoteta. Hyvä polvi vielä! Pojastahan polvi vain paranee. Ja mulla on niitä kaksi. Molempia. :)

Kausittain se on ollut hissukseen.

Nyt jomottaa myös levossa. Molempia polvia. Ja koska jomottaa, en yhtään välitä katsella, millaisia toimenpiteitä saattaa olla odotettavissa. Päätin kuunnella vain toisella korvalla ja tein samalla jotain muuta.

Selailin nettiä. Päädyin oman ammattiliiton sivuille.

Löysin sivun alareunan linkeistä sellaisen liikkuvuusavustuksen. Sattumalta. Ei se tosin polven liikkuvuuteen liittynyt.

Tai no, osittain kyllä. Tein keikkaa naapurikaupunkiin neljän kuukauden ajan. Vaikka pääkaupungin vieressä majailen, niin työmatkaan eestaas tuhraantui aina yli kaksi tuntia. Siinä ne polvetkin olivat liikkeessä.

Hei! Voinko olla avustettu liikkumaan?

….no en voi. Koska laki. Siitä keikkatyöstä olisi pitänyt ilmoittaa viimeistään kolme kuukautta sen aloittamisesta. Ilmoitinkin. Mutten työmatkan kestoa. Olisi pitänyt. Siis joulukuun alussa viimeistään.

Ja nyt on tammikuu.

Ohi meni.

Mutta nytpä tiedän. Osa-aikatyössä liikkuvuusavustusta voi saada neljän kuukauden mittaisesta keikasta kahden kuukauden ajan. Miksihän se on rajattu siten? Kuinka moni osa-aikainen yks kaks työllistyykin kokoaikaiseksi, ikään kuin osa-aikaisuus olisi vain väliaikainen tila? Nykytyöelämässä?

Sattumalöydös se oli tämäkin.

Kuinkahan paljon on sellaista tietoa, mistä ei tiedä, ettei tiedä? Muistatko sinä lukea jokaisen linkin ja sopimusten pikkupräntin?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat