Kirjoitukset avainsanalla raha

Olen joskus yllättänyt itsenikin pitkä!pinnaisuudellani. Joojoo.

Oikeastihan olen ruutitynnyri, joka pamahtelee ihan omia aikojaan.

En enää millään jaksaisi tätä sirkusta. Leivästä ei pian näy kuivahtanutta känttyäkään tällä menolla. Huvista puhumattakaan.

Sain kirjeen. Taas. Sori siitä, hei.

Jo aiemminhan marisinkin jo. Elokuussa iski karenssi. Kuukauden tunnit yhteensä 94. Korvattavien päivien työtunnit oli noin 69 tuntia. Kuukauden viimeiset päivät menivät sitten harakoille. Siis karenssiin. Mutta euroja tuli kuitenkin, jopa enemmän kuin aikoihin. Siis elokuussa. Kiitti.

Uusi kirje kertoo: Eka aanelonen kertoo karenssin jatkuneen syyskuussa. No se oli tiedossa. Kun ei ne elokuun päivät riittäneet. Ja karenssithan on kivoja. Kuka sattuu tykkäämään? Lainsorkkijat ainakin.

Toka aanelonen kertoo, etten tarvitse lopultakaan kuukaudelta tukieuroja. Olenhan tehnyt (taas) liikaa töitä, yli 80% alan yleisestä työajasta.

Täh. Liian pitkä lause varmaan - en ymmärtänyt.

Lyhyt matikka ei nyt riitä tässä laskutoimituksessa.

Nääs syyskuun tunnit yhteensä 87. Ekan viikon reilut 16 tuntia meni taas harakoille. Jäljelle jääneet kolmen viikon työt ovatkin tällä kertaa liikaa?

Lähes identtiset työkuukaudet. Osa-aikatyössä ne tunnit vain sijoittuvat miten sattuu, voi olla jopa lähes täysi työviikko ja loput sitten ei.

En tajuu. En jaksa. 

Eikö lakia pitänyt rukata selkeämmäksi ja kai sen alkuperäinenkin tarkoitus oli kompensoida ansionmenetystä. Eikä saada ihmisiä järjiltään?

Jälleen uusi lakipykälä, johon vedotaan.

¤¤¤!ttaa niin ....t#¤%"#sti nämä lappuset.  Sytytyslanka alkaa savuta jo.

Aloin lukea työttömyysturvalakia. Haha.

Kuolo korjaa, ennen kuin tästä prujusta tolkkua ottaa, mutta jossain vilahti jotenkin näin: työttömyysturvaan on oikeutettu, jos on työttömänä ottanut vastaan osa-aikaisen työn.

Osuma.

Homman pitäisi siis olla kunnossa. Ja edes muutamien eurojen kilahdella tilille.

Huti! Sehän olisi ihan liian iisii. Kuinka monta kertaa on kuultu, kuinka olisi reilua ottaa edes se osa-aikainen työ vastaan. Nii-i! Olisikin. Reilua?!

Sen sijaan jos etuuden hakija toistuvasti toimii tuomittavalla tavalla...

Siis kun olen käynyt töissä?

Osuma. Tuomittavaa toimintaa. Karenssit vain viuhuvat. Kiitti taas, hei.

Ai haenko muutosta päätökseen? No taatusti.

Tosin viimeksi käsittely kesti vuoden.

Ja tuloksena silloinkin oli puhdas NOLLA.

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ekonomistit muistuttavat tämän tästä, kuinka pitäisi jo töissä varautua tulevaan eläköitymiseen. Ettei tulojen romahdus pääse yllättämään.

Haha. Kunhan nyt edes hengissä pysyisi!

Joojoo. Olen varautunut. Vaikka olen ollut välillä työelämän ulkopuolellakin, euro sieltä täältä on. Vaan ei niillä pitkälle mennä.

Ihan tarkoituksellisesti en ole halunnut tarkistaa tulevaa eläketuloani. Pahan mielen siitä vain saisi.

Sitten kopsahti kirje kotiin asti. Mä niin tiesin!

Eipä ole kummoinen summa kymmenien vuosien työurasta! Ja olin sentään keskituloinen nainen entisessä elämässäni. Voihan hell....

Mutta joo. Olen varautunut - kiitos entisen työnantajan, kun potkaisi viisikymppisen katuojaan. Kiitos kaikkien niiden työnantajien, joiden haastatteluihin ei yli viisikymppinen päässyt. Kiitos nykyisten tuntitöiden. Tulot ovat jo minimissään. Nettoansio lienee aika lähellä tulevaa bruttoeläkettä. Hmmm. Tosin verotus on eläkeläisille kovempaa. Mä siis niin tiedän jo, paljonko on vähän. Kiitti, hei.

Lisäksi kirje kertoo, että  JOS olen oikein kiltti tyttö ja pysyn nyt tässä työssäni vielä seuraavat kuusi vuotta - saatan kiitokseksi saada jopa yli sata euroa korotusta kuukausieläkkeeseen. Satanen. Kuudesta vuodesta. Onpa kannattanut olla kiltti tyttö tähänkin asti! Kiitti, hei. 

Elämäntaito- ynnä muissa oppaissa viljellään yleviä lauseita.

Emme saa sitä, mitä haluamme, vaan mitä olemme.

?

Saat sen, mistä luovut.

?

Ja sitten vielä päälle lisää sammakoita "viisailta". Muistan takavuosilta, kuinka eräskin Jari ilmoitti valtakunnan lehdessä, että pienituloiset ihmiset vain eivät ole ymmärtäneet paikkaansa tässä yhteiskunnassa.

?

Eräs rahalaitos taannoin ilmoitti, ettei oikeastaan halua tavallisten palkansaajien tuovan hiekkaa pankkisaleihinsa.

?

Että kyllä tästä kaikesta pitäisi jo tyhmänkin ymmärtää, ettei tule kultahippusadetta vaan vain lisää kuraa niskaan. Olenhan vain hiekkaa yhteiskunnan rattaissa - ja marmorilattioilla.

Yksi setäni lahjoitti perintönsä valtiolle. Kai kiitoksena huolenpidosta?

Itse taidan haudata jokaisen liikenevän euron jonnekin.

Ihan vaikka vaan piruuttani. Entisenä kilttinä tyttönä. Haha.

Kommentit (0)

Tiedätkö, mitä tarkoittaa 0-tuntisopimus? Aika moni ei tiedä – ei ole kuullutkaan.

0-tuntisopimuksella työnantaja ei sitoudu takaamaan minimityöaikaa per viikko. Eikä siten myöskään minimituloja. Tai ylipäätään tuloja. Siksi työntekijällä olisi oltava jokin suunnitelma b.

Käytännössä taskussani on tuollainen 0-soppari. Valtiolla. Siis sinäkin siellä, lukijani, osallistut palkkakustannuksiini. Siis silloin, kun työaikaa kertyy. Mietipä sitä.

Ruinaan sitten roposia myös ammattiliitoltani. Muilta työssäkäyviltä. Ettäs kehtaan.

Samaan aikaan toisaalla valtionhallinnossa ollaan sitä mieltä, että on ihan oikeus ja kohtuus, että kaikenlaiset aktivointitoimenpiteet kohdistuvat myös meihin, tällaisiin työtä kaikin! keinoin vieroksuviin tallaajiin.

Ihan totta. Oli Alli pyllähtää pyrstölleen liiton kirjettä tavatessa, jossa kerrottiin riittävästä aktivoitumisesta ensimmäisen tarkastelujakson aikana. Hei, kiitos ilmoituksesta. Enpä olisi itse älynnyt olleeni. Aktiivinen. Luulin, että töissä. Ja tämähän tapahtui A1-mallin tultua voimaan.

Vaan ei. Tuntiduunarina oon samalla myös osa-aikatyötön. Siinä se. Eläköön byrokratia.

Entä kun se A2 pamahtaa päälle?

Omaehtoista työnhakua? Hei, mitä muuta se tähän asti on ollut!? Ikään kuin työnhakijat olisivat tähän asti odottaneet kädet ristissä työtarjouksia? Luuleeko joku oikeasti, että kautta aikain ihmiset olisivat työllistyneet ainoastaan TE-toimistojen ansiosta? Työtarjouksia on mennyt ihan hasardisti joillekin useasti, toisille ei milloinkaan. Kuinka monta tällä menetelmällä työllistynyttä sinä tunnet?

Sitä oon pienesti pohtinut, että millaista työtä tässä sitten hakisi yhtä paikkaa per viikko? Ettei paukkuisi huomautukset, sanktiot ynnä muut karenssit. Kun kaikille ei riitä edes osa-aikatyötä, niin miten sitten kokoaikaista?

Oon työtön yleensä vain arkipyhinä ja viikonloppuina. Niin ja sitten pitkin päivää – aina silloin, kun en tee työtä. Vaikka lounas- tai kahvitauollahan sitä voisi tehdä jotain muuta työtä. Tai jotenkin niin? Kuka nyt taukoja tarvitsisi?

Ihan totta. Lisäropoja saadakseni jokaiselle viikonpäivälle on oltava jokin merkintä. Arkisin työtunteja kertyy miten milloinkin. Tuntityössähän palkka kertyy vain tehdyiltä tunneilta. Arkipyhät ynnä muut ”työtön” -hetket tarkoittavat tuntiduunarille nollaa euroa. Se ei taida kaupan kassalla maksuksi kelvata?

Kun entisessä elämässä työnantajaa ei kiinnostanut työpanokseni lainkaan eikä nykyinenkään lupaa täyttä viikkoa, niin että onko niitä sellaisia työnantajia, jotka nyt ykskaks arvostaisivat työtäni maksamalla jopa viikonloppu- ja pyhälisiä?

Mutta että sitten muun ajan olisi siinä toisessa osa-aikatyössä. Entä milloin sitä sitten olisi pois töistä? Vaan ei kai sekään kaikille kuulu. Tai jotenkin niin? Kuka nyt vapaata tarvitsisi?

Ja muuten. Maksan yhteisiä veroeuroja siinä missä muutkin työssäkäyvät. Jäsenmaksunkin maksan. Joka kuukausi. Eivätkä ne ole 0-euroja.

Kommentit (0)

Vuoden toinen kuukausi on lyhyydessään mukava. Pieni, pyöreä, lumenvalkoinen helmi kuukausien jonossa. Päästään nopeammin kevääseen ja siitä kohti kesää.

Tammikuu hujahti sen ihmeemmin ajattelematta. Tipattomana. Vuoden viimeisenä päivänä oikein odotin tammikuun alkavan. Onpa hyvä, ettei tarvitse oluttakaan juoda ollenkaan! Saavat sisuskalut huilata. Oli jotenkin kumman pyöreä ja muhkurainen olo.

Myöhemmin tajusin palleroisuuden johtuneen fonduen kanssa nakerretusta kukkakaalista. Hahhaa.

Saunan jälkeen maistui 0-olut ihan hyvältä. Teatterireissulla alkoholiton siideri. Hmmm. Sidukkaa juon harvemmin, mutta tämä nyt oli lasillinen omenamehua. Tyyriimpää vain. 4,50 euroa.

Siitäpä sujuvasti kitukasvuisen kavioeläimen kulkureittiä  - aasinsiltaa - myöten päästään helmikuun aiheeseen. Euroihin.

Ajattelin tsekata, paljonko on paljon. Kirjaan kuukauden ajan ruokamenot. Ja kuinka monta euroa säästetään tarjouksilla, ale-lappusilla ym. Vai säästetäänkö? Ans kattoo.

Kotitalouden määritelmään kuuluu: käyttävät tulojaan yhdessä, ruokailevat yhdessä. Hmmm. Pankki käyttää ja omii nimiinsä aika paljon rahojamme joka kuukausi vaan enpä samaan ruokapöytään sentään kutsuisi.

Ruokakunta sen sijaan on Kelan määritelmä. Meillä se on vaihteleva. On satunnaisia jääkaapin tuulettajia, kun viikoittain pöytään pelmahtaa talouden ulkojäseniä. Siten jääkaapin saranoiden kulutuskin vaihtelee. Paljon. Joskus ihan ennakoimattomasti.

Kyökkivastaava on toisinaan ihmeissään, mihin ryhtyisi. Silloin voi auttaa Pekka Töpöhäntä -elokuvasta mieleen jäänyt viisaus: ”Jos sull on kaks nakkii ja laitat ne kahtia, ni mitä sää saat?”

Tiedätkö sinä vastauksen?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat