Kirjoitukset avainsanalla työ

Entisessä elämässä kopautin joskus kristallipalloa, kun homma ei oikein kulkenut. Otinpa joskus aikalisänkin. Työssä kuin työssä pitäisi pystyä ennakoimaan - vai sittenkin ennustamaan? Oon miettinyt, josko ottaisin nuo entiset työkalut taas käyttöön.

Suomalaiset yrittivät epätoivoisesti torpata tutkimustuloksen, jolla taannoin päädyttiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi.

Ihan V-Ä-Ä-R-I-N tutkittu!

Eihän se voi pitää paikkaansa! Mekö muka?! Ismo Leikolakin hauskutti jenkkejä kertomalla KAIKKIEN suomalaisten järkyttyneen tutkimustuloksesta.

Olen niin onneton  - sinun vuoksesi kai

Mielensäpahoittajien eliittijoukot ovatkin kilvan antaneet kipakkaa palautetta:

- Minua kiinnostaisi tietää, K-E-N-E-L-T-Ä tätä on kysytty? Miksei M-I-N-U-L-T-A kysytty?!

Nii-i.

Sitten, kun rouva Fortuna kerrankin poimii vastaajaksi:

- Miksi M-I-N-U-L-T-A kysytään?! Ei M-I-N-U-A kiinnosta!!!

Kun ensin lyöt luurin mun korvaan...Pitääks sun aina?

Nii-h.

Vaan eipä huolta!

Ei aikaakaan, kun sinäkin, onnekas satunnainen vastaaja, saat vastata kätevästi netissä. Vain netissä. Ihan kaikkeen, mitä vain maailmassa keksitään kysyä. Siellä ne on suloisesti sekaisin - gallupit, mainokset, huuhaat ja tilastot.

Ja eikun onnea etsimään!

Lainasanat: Pitääks sun aina/Suurlähettiläät

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oonko kertonut marhaavani pitkin mäkiä ja mantuja ihan palkan perässä? Juuh. Ja kaverina kulkee tomppeli.

Ja oonhan kertonut myös, että Vantaa on asuinalueena varsin iäkäs. Nii-i.

Tälläkin kertaa marhailin vallan rautakautisten hautaröykkiöiden liepeillä. Alueelta on löydetty merkkejä kivikauden asutuksestakin. Ei niin, että ihan niin varttunutta väkeä työkseni tavoittelisin. Ei sentään. Mutta samoilla hoodeilla ollaan taas.

70-lukulaisen asuinalueen läpi kulkee tie haarautuen sinne tänne sivuille päättyviksi kadun/kujan/polunpätkiksi. Päätin antaa koneälylle mahdollisuuden.

Mitä teki tomppeli?

Ei ohjannut suoraan talon eteen parkkipaikalle. Ei.

Vaan ohjasi kiertämään viereisen omakotialueen laitoja myöten metsän laitaan. Ehe. Noh. Siellähän nuo kerrostalot näyttävät olevan, kuusikon takana. Auto parkkiin ja mars kävelytielle.

Talvisäässä ei huvittaisi kilometrejä vaeltaa, otanpa tuosta oikopolun. Joku muukin on näemmä täällä metsän keskellä vaellellut. Nousen lumista polkua ylös, yhä ylemmäs. Osoitteessa olikin jokin ….rinne. Oikea suunta siis. Vaan sitten loppui polku. Koskematon hanki se siinä. Hmmm.

Kääntyilen aikani. Mitä taloa ensimmäisenä lähestyisin? Päädyin lopulta ottamaan toisen luurin ja valitsemaan osoitteen uudestaan.

Ja kas.

Siinähän se. Tuo kaikkein kauimmainen talohan se onkin. Niinpä tietty.

Kiitos taas, tomppeli, ulkoilusta raikkaassa talvisäässä.

Mutta että. Vanha asuinalue. Oli jo ennen kuin navigaattoreita oli keksitty. Ja juuri nämä osoitteet osoittautuvat naville liian vaikeiksi. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällä(kin) alueella marhailen sankan kuusimetsän läpi kohti katujen vieressä nököttäviä kerrostaloja!

Peukku silti sille aluerakentamiselle. Että on jätetty niitä metsälämpäreitä talojen väleihin. Heh.

Navigaattori, tuo koneen sisään ympätty mukaäly, ottaa suuntimansa satelliiteista. Ja mittaa etäisyyksiä sieltä ilmasta. Kuinkapa muuten.

Työsuhdesiivet ois aika kivat.

 

Kommentit (0)

Kuva on Tuhat ja yksi yötä -kirjasta, vuodelta 1954.

 

Ystäväni Wiki P auttoi tällä(kin) kertaa määritelmissä:

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö). 

Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio.

(lainaukset/Wikipedia)

Suurin osa meistä kai käy työssä turvatakseen leivän pöytään. Joillekin ansioita kertyy, että leivän päällekin riittää jotain.

Kun sanotaan, että vaan vähän harrastellaan - on kyse sellaisesta mukavasta ajanvietteestä. Ilman tulospaineita.

Niinkö?

Harrastaa voi yksin, kaksin, ryhmässä. Kuka mistäkin tykkää.

Työ voi joskus häiritä harrastustoimintaa. Voiko harrastus käydä työstä? Entä jos siitä tosiaan tulee työ? 

Paljon riippuu tietysti siitä, mitä harrastaa. Tai tekee työkseen.

Harrastamista pohdin jo blogini alkumetreillä:

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina_kalliolla/harrastuksensa_kullakin

Koska kaikesta harrastamisesta ei aina paljon huudella, joutuvat tutkijat nyt työkseen kysymään suoraan:

'Sait sä?'

Kerrotko sinä hesarin suuressa orgasmikyselyssä, miten on?

 

Kommentit (0)

Digitalisaatio voi myös tuoda työtä, vaikka lyhytaikaistakin – ei vain viedä.

Hakeuduin keikkatöihin perustelemalla, että pääsen välillä ihmisten ilmoille.

Hehee.

Tiesin sen johtavan pohjalle.

Likaisen tiedon äärelle.

Eikä siellä ihmisiä ole.

Paitsi ehkä rakennusmiehiä, jossain suojamuovien toisella puolen.

Talo on remontissa varmaan lattiasta kattoon. Eikä näytä homma etenevän kerros kerrallaan. Hyvin on hajalla ja sekaisin koko mökki.

Oon ihan keskenäni kaukana hälystä, kellarikäytävän perukoilla.

Pölyn keskellä havahduin, että oon myös etuoikeutettu.

Avoimet työtilat on tällä hetkellä toimistoissa in. Täytyy kuulemma erikseen varata ’hiljainen tila’, jos aikoo työskennellä rauhassa. Vakityöpisteitä on harvoilla. Muut saavat kilpajuosta aamuisin parhaille paikoille.

Kellarissa on hiljaista. Melkein.

Ihmisääntä kuuluu.

Oon nääs hyvä puhumaan keskenäni. Jo työuraa aloitellessa olin alalla, jossa oli ihan tavallista höpöttää ääneen. Sitä olen tarvittaessa jatkanut läpi työelämän.

Hopotan siis ääneen numeroita, otsikoita, vuosilukuja, kirjainlyhenteitä.

Arkiston kätköistä löytyy sarjoja, liitteitä, lisä- ja täydennysosia.

Epätietoisuuden hetkellä saattaa välillä pärähtää ilmoille joku sivistyssanakin.

Keikalla kun ollaan, pitää luurin olla käden ulottuvilla, takataskussa.

Ei sillä tietenkään soittaa voi. Ei oo kenttää. Nääs.

Nuoremmille tiedoksi, ettei se luurin taskulamppu ole pelkästään festarikeikkojen valomerta varten kehitetty.

Tai voi se ollakin.

Tällä keikalla se kuitenkin saattaa myös pelastaa

sähkökatkon sysimustalta pimeydeltä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat