Kirjoitukset avainsanalla masennus

Kysymys pysäyttää kysyjänsä jos vastaajankin. Sen voi esittää joku läheinen tai terveydenhoidon ammattilainen. Sen voi kysyä myös itseltään. Tehdä testin vaikka netissä. Tulokseen ei tarvitse sokeasti uskoa, tunteet kun vaihtelevat päivittäin.

Mutta kysymyksen kuuluu pysäyttää pohtimaan.

Tuntuuko, kuin elämä kulkisi ohitse? Kuin katselisi sitä sivusta? Voimatta vaikuttaa sen käänteisiin? Tuleeko uusi potku päähän ennen kuin edellinen kuhmu ehtii laskeutua?

Joka viides suomalainen kokee jonkinasteisen hoitoa vaativan masennuksen tai mielialahäiriön elämänsä aikana. Mielialalääkkeiden käyttö lisääntyy vuosi vuodelta.

Minä, sinä, hän, ystävä tai puoliso?

Joka viides meistä.

Silti siitä ei saisi puhua. Mielenterveyden häiriöitä pidetään heikkouden merkkinä. Vaikka kyse on aivokemiasta. Ja tavasta reagoida ympäristöön ja tapahtumiin. Oikeastaan se on osoitus tietynlaisesta herkkyydestä. Joillain on siihen myös enemmän alttiutta kuin toisilla. Myös vahva voi romahtaa.

Hoitoon hakeutuminen se vasta rohkeaa onkin.

Kun voimat on kulutettu selviämisessä aamusta iltaan asti, lääkärillä vastaanottohuoneen kynnys voi olla liian korkea ylittää. Jos sen yli sitten pääsee, ei varmasti haluaisi kuulla:

’Soita tähän numeroon.’

Eikä ainakaan haluaisi kuulla automaattivastausta ja tuut-tuut-tuuttavaa linjaa...

Flunssapotilaalle riittää lohtua ja komennus mennä lepäämään sohvalle. Masennusdiagnoosin saanutta katsotaan yhä herkästi vinoon ’Onko se joku muotijuttu taas? Pitäisikö sun vaan ryhdistäytyä?!’

Harvoin se iskee kuin salama. Yleensä se hiipii vaivihkaa. Jotkut tunnistavat sen itsessään herkästi. Moni ei tajua sitä, ennen kuin arjen harmaan eri sävyt ovatkin yhtä ja samaa mustaa massaa. Läpi ei näe. Usko valon voittoon horjuu.

Kun ei vaan saa aikaiseksi. Voimia riittää juuri ja juuri hengittämiseen. Hengenveto kerrallaan. Hetki kerrallaan.

Kun tuntuu, ettei pimeys lakkaa milloinkaan, tekee mieli huutaa

Pidä kiinni!

Voi sen sanoa toisinkin

Carpe Diem.

Kuin takiainen. Äläkä luovuta!

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat