Kirjoitukset avainsanalla uni

Näin alkuvuodesta elämä alkaa kuin uudestaan. 

Niinpä Allin unikoulussakin on tarjolla jatkokurssi, tällä kertaa edistyneemmille. Uusille kurssilaisille suositellaan tutustumista ensin Allin unikoulun osiin 1-7. ;)

Kurssilla perehdytään laajemmin öiseen maailmaan ja pohditaan unen välillisiä vaikutuksia. Kurssin sisältö tarkentuu sitä mukaa kuin öitä kertyy. Tervetuloa mukaan!

1: Pallo eikäku paino hallussa

Unen merkitystä ei saa vähätellä. Tästä muistuttavat kaikki asiantuntijat.

Onpa iisii - jos nukkuu kuin pikkuporsas illasta aamuun. Ite kuulun levottomiin kukkujiin.

Nukkuminen vaikuttaa moneen asiaan. Kuulemma jo viiden perättäisen lyhyen yöunen jälkeen paino nousee kilon!

Haha. Ite voisin yrittää löytää viiden perättäisen levollisen yön pätkän. Edes yhden viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Eipä onnistu.

Tästä Allin rautaisella logiikalla ymmärrän, että itse asiassa olenkin laihtunut!

Aattelepa ite, paljonko painaisin, jos kaikki ne kymmenen vuoden unettomuuskilot olisivat vain kertyneet?! On siis pakko olla niin, että olen samanaikaisesti hoikistunut. Sanokoon peilikuva mitä vain. Pakkohan se on tieteeseen luottaa. Joojoo!

Lisäksi kuulemma huonot yöunet saavat kellon sekaisin ja illalla kroppa läväyttää yöasetuksen päälle omia aikojaan. Vaikkei vielä edes yhtään väsytä!

Mutta menepä siinä yötilassa syömään - kaikki kertyy juuri siihen oman navan ympärille. Ihan jokainen leivänmuru ja jugurttipisara. Eikä se ole edes kuvittelua, että tarvitsen ne iltaleivät. Huonounisen kroppa ilmoittaa oikeasti nälästä illalla. Vaikka olisin syönyt vasta vähän aikaa sitten. Joojoo!

Ja vielä pahemmaksi menee, jos kieltäydyn kuuntelemasta näitä avunhuutoja.

Joskus oon erehtynyt kuvittelemaan, että vähemmän syömällä voisi laihtua. Höpöhöpö, kertoo tiede jälleen. Sitä voi kuulemma syödä myös liian vähän. Ja silloin ei ainakaan hoikistu. Ihan totta.

Siispä:

Pallo eikäku paino hallussa!

Kiukku ei ketään jalosta. Kuuntele kehoasi. Syö nälkääsi.

Saatat saada levollisen yöunen - tai sitten et.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teknisesti ottaen oon nyt suorittanut unikouluni. Läpäisin tasokokeen!

Joojoo.

Paperissa niin seisoo. Mua vaivaa niin yhtikäs mikään.

Muu kuin se, että nukun huonosti, jos lainkaan. Ehe.

Mutta kuten muillakin koululaisilla näin kesän alkaessa, mullakin on todistus, että teknisesti suoritus on hyväksytty.

Ja se riittää.

Kai?

Oikeastaan olisin ansainnut hymytyttöpatsaan! Tai edes stipendin! Oli oikein erillinen maininta: Teknisesti hyvin onnistunut. Vaan ei. Sain jälleen toivotuksen jatkossakin kuorsata kotonani. Ja opetella nukkumaan paremmin!

Lääkitystä lääkäri ehdotti, jos tiukka paikka tulee. Vaikka murunen tabun kulmasta.

Ryhdyin oottamaan, yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin - Missä muruseni on?

Oon erityinen. Lähes harvinaisuus. Kuulun nääs siihen pieneen porukkaan, jolle se - mikä olikaan - joku lääkenappi - ei sovi. Haha.

Näillä mennään siis.

Väitetään, että nälkä kasvaa syödessä. Ei! Vaan univaje valvoessa! Lakanan poimuihin kätkeytyneen kunnianhimon ajamana saatan päätyä vielä vaikka unikorkeakouluun! Kun tuli tämä perusaste nyt hoidetuksi.

Vai tuleekohan se toisen asteen koulutus tälläkin alalla pakolliseksi?

Siihen asti

Kauniita unia!

 

Lainasanat tällä kertaa Jenni Vartiaiselta

Kommentit (0)

Matkustan ympäri Uudenmaan, 

laukkuuni happiviiksetkin saan

Napsahti lähete unitutkimukseen.

Ehdin jo miettiä, miten hiippailisin kotia kohti piuhat päästä viuhuen. Niin se viimeksi unilabrassa tehtiin. Käsissä ja jaloissakin roikkui piuhoja. Yöllä olin ihan solmussa niiden kanssa. Kun lopulta nukahdin hetkeksi, niin eikö vain ollut hoitaja nykimässä jotain piuhaa kainalon alta! Sellainen yö oli taannoin.

Vaan ei nyt. Onneksi.

Pikkuinen pakkelipussin kokoinen nyytti tyrkättiin käteen ohjelipareen kera.

- Tuot sitten huomisaamuna takaisin.

Jaaha. Jaaha.

Illalla pitää vyöttäytyä kojeeseen ja tsekata pari valoa. Siinä kaikki.

Niin iisii?

Kuvasta voi päätellä, oliko.

Haluatko, että kerron lisää?

Ei se mitään, kerron todennäköisesti kuitenkin.

 

Kommentit (0)

Haha. Huolihyrrä joutaa lasten lelukoppaan. Gigaluokan voimalaitos jauhaa huolia yötäpäivää. Tuotannosta aiheutuvalla hiilijalanjäljellä reissaisi maapalloa ympäri loputtomasti. Huoltoseisokista ei ole tietoakaan. Unikoulun rehtori oli päätynyt ääriratkaisuun. Nukkumiseen oli saatava joku roti.

Lääketiede on siitä vänkää, että lääkkeillä on aina myös sivuvaikutuksia. Joskus ihan muuta kuin käyttötarkoitus on ollut alunperin. Ihmispolo vain on siitä hankala, että yksilöllisenä kroppa ei aina toimikaan, kuten oletetaan tai yleensä. Kerrankin lääkkeen sivuvaikutuksen väitettiin vähentävän hikoilua. Ja hah. Se sai jokaisen huokosen valumaan hikeä. Ei sen niin pitäisi toimia! väitti lääkäri.

Nyt on tarkoitus uinua, vaikka lääke on kehitetty ihan muuhun. Apteekissa sanottiin, että kannattaa varata riittävästi aikaa nukkumiseen. Että nukutus tulee varmuudella. Ja tuntuu pitkään.

Silti viesti oli sillai positiivissävytteinen. Näillä nukkuu taatusti. Eikä heräile maailmaa pelastamaan. Saa pallo pyöriä radallaan ihan keskenään! Askel oli kevyt kotia kohti tallatessa. Ensi yönä nukutaan. Trallallallaa.

Unikoulussakin oltiin juhlatunnelmissa. Pokaalia kiillotettiin jo, samoin Selviytyjät; Yö Höyhensaarilla -jakson diplomia rustattiin.

Haha.

Jo alta tunti napin nielaisusta alkoi huipata. Äkkiä laiturille Höyhensaaren pikavuoroa jonottamaan.

Yö oli ihan peruskamaa. Melkein.

Heräilin kuten normaalistikin. Olo vain oli tavallista sumuisempi. Punkka tuntui keinuvan. Olo lähes etova. Eikö paatti pahalainen päässyt saarelle asti ollenkaan?

Aamu vasta mukava olikin. Ihan kuin juhlien jälkeen. Askel keinahteli kuin risteilyllä konsanaan. Portaat työhuoneelle kuin Lintsin Vekkulasta. Päässä ulisi ja suussa pingispalloja.

Puhetyöläiselle tosi kiva. Pakolliset hommat sai sentään tehtyä. Sohva kutsui. Vaikka keinuihan sekin.

Vasta iltapäivällä alkoi olla normiolo. Mihin tämä lääke alunperin olikaan - onko ihme, jos itsetuhoisuus saattaa lisääntyä? Jestas.

Mitäkö tänään opin unikoulussa?

Ihan heti en ajatellut lääkkeitä kokeilla uudestaan.

Vaikka unikoulun rehtori pohtii, josko sivuapteekin perustaisi. Taatusti uusi pakkauskoko eri lääkkeistä olisi sellainen 29 ja puoli tablettia. Eka annos valmiiksi puolitettu, hei. Asiakaspalvelua, jos mikä!?

Seuraavana yönä - nukuin. Ja heräilin.

Aamuseiskalta, juuri ennen vaipumista syvään uneen, kuulin paperin repeilevän.

Unikoulun välituntivalvoja siellä teki selvää diplomista.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat