Kirjoitukset avainsanalla uni

Kymmenisen vuotta sitten piti joskus ajaa työmatkoja auton sivuikkuna auki.

Talvipakkasilla.

Matkaa ei ollut kuin reilut parikymmentä kilsaa, mutta luomet lupsahtelivat ihan väkisin. Pelottavaa.

Onneksi oli työterveyshuolto. Lähete napsahti siltä istumalta bittitaivaaseen.

Viikkojen kuluttua keuhkopolilta tuli ilmoitus: Mars unilabraan! Iltana eräänä istuinkin sitten piuhahässäkkä päässäni. Nukkumaan sai mennä vasta, kun alkoi kunnolla nukuttaa.

Haha.

Muistan pörränneeni läpi yön kyljeltä toiselle. Niihin piuhoihin kietoutuen.

"Potilaalla oli erittäin pitkä nukahtamisviive, 121 minuuttia. Nukkui 297 minuuttia ja valvoi nukahtamisen jälkeen 45 minuuttia. REM-unta ei rekisteröity lainkaan. Kuorsaaminen todentui. Sentraalista apneaa todettu. Ei uniapneaa."

Ihan väärin nukuttu!

Eipä ollut ihme, että kotiutuessa löysin vieläkin piuhoja päästäni. Oli se sen verran sekava yö. Taitava kai kuitenkin olin, kun onnistuin valvomaan vielä nukahtamisen jälkeen. Hehe. Se REM-uni kai olisi ollut ihan kiva lisä.

Aikanaan sain diagnoosiksi määrittämätön unihäiriö ja sen mukana keuhkopolin saatteen, jonka sanoman tulkitsin kutakuinkin: Kuorsaa kotonas! Unesi on katkonaista. Nuku paremmin.

Ja kyllä. Olenkin vuosien saatossa kehittynyt. Etenkin kuorsaamisessa, nykyään varmasti enemmän kuin 2 minuuttia yössä.

Lehdessä asiantuntija sanoo meidän onnettomien olevan ihan kuutamolla unemme kanssa. Kun ei tunnisteta omaa tilaa. Eivät taida kaikki asiantuntijatkaan tunnistaa. 

Pitäisi tutkituttaa ajoissa.

Nii just.

Sinne labraan vaan ei voi mennä kuin hotelliin: Yhden hengen huone piuhoilla, videoinnilla ja aamiaisella, kiitos.

Ei ei ei.

Työttömänä ollessani olisivat nauraneet terveyskeskuksesta pihalle, jos olisin pyytänyt päästä labraan nukkumaan. Onneksi on taas työterveyshuolto. Ei tarvita kuin lääkäri ja lähete.

Ehkä jonain iltana istun taas piuhat päässä odottamassa unta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viikon päästä se taas tapahtuu.

Tällä kertaa siniristilippua kuitenkin heilutellaan ylpeänä. Mepä keksittiin se! Kukaan muu ei olisi älynnyt. Varmaan ikinä!

Että viisarien veivaaminen on .... Niin just.

Onpa hienoa, että piskuinen Suomi on vihdoin saanut äänensä kuuluviin. Johan tässä tärkeät asiat onkin hoidettu. Kuten kurkkujen käyryysasteikko saatu standardisoitua ja metsä- kuin peltoalojen mittakepit aseteltu paikoilleen. Kauankos ollaankaan oltu yhtä yhteistä ja onnellista Eurooppaa?

Onhan noita isojakin asioita ratkaistavaksi. Tunti sinne tai tänne. Mitä välii?!

Todellakin on välii.

Ainakin itselleni tuottaa vaikeuksia niin syksyllä kuin keväälläkin viisarien heiluttelu. Saa olon raskaaksi viikoiksi. Eikä ole kuvittelua. Se on. Raskasta. Ja se tuntuu. Pitkään.

Yökukkujalle jo tunnin varastaminen on katastrofi. Aina. Ja se varastaminen tapahtuu molempiin suuntiin. Joojoo.

Aattelepa ite.

Kesää kohti -sääntö. Niin iisi. Niin onkin. Muistisääntönä. Siihen se iisiys sitten jääkin.

Keväällä yö jää tuntia lyhyemmäksi. Jos normiyö on neli- viisituntinen, sitten se yhtenä yönä viisaria heilauttamalla jää vaikkapa kolmeen tuntiin. Eiiiiiiiiii! Huonouninenkin ymmärtää, mikä on kertakaikkiaan liian vähän.

No mitä. Syksyllähän se tunti annetaan takaisin. Muka.

Illanvirkkuna sitä ei edes älyä, katsoo vain ihmeissään - ahaa, Nuori Morse loppui jotenkin aikaisin. Hmmm. Mitäs muuta töllöstä vielä tulisi? Tai sitten pitää vielä lukea. 

Kellohan on oikeastaan vasta vähemmän kuin mitä se näyttää. Eihän vielä voi mennä nukkumaan. Kun ei vaan nukuta. Ja on kuitenkin taas aamuyöstä  vahtivuoro maailmaa vartioidessa.

Aamulla koira läpsyttelee korviaan. Ei muuten uskoisi, että russelin korvista saa sellaisen äänen aikaiseksi. Outo.

Ja mitäpä se ymmärtäisi viisareista. Saati digitaalisista, vilkkuvista numeroista. Koira, se on elukka. Sen mielestä herätään, kun on aamu.

Puolisko? Kuuluu aamukukkujiin. Ja keikkuu kelloja kääntelemässä jo varhain. Vuosikymmenten vuorotyön totuttama kroppa ja koppa eivät pienistä hätkähdä. Onnekas.

Outo ja onnekas yhdessä lähtevät reippaina tervehtimään kuin varkain saapunutta aamua.

Pakenen tyynyn alle. Lopulta herättyäni kello näyttää ihan eri aikaa kuin sisäinen koneistoni. Kroppa, humiseva koppa ja kummasti tykyttelevä sydän vaativat jälleen päiviä, jopa viikkoja, tasaantuakseen rytmiin.

Jäädäänkö pysyvästi kesä- tai talviaikaan?

Aivan sama!

Ihan kumpaan vain!

Kunhan se turha veivaaminen loppuu!

Pliiiis!

 

Kommentit (0)

Yhtenä yönä nukuin katkonaisesti yhteensä neljä tuntia. Seuraavana onneksi paremmin, melkein viisi tuntia. Kohina päässä pauhaa yli sallittujen desibelirajojen. Tavallinen arki tuntuu kuin olisi eksynyt selviytymisseikkailuun. Yli voimien. Yli kaikkien tunnistettujen rajojen.

Kuin tilauksesta postilaatikkoon kopsahti Hyvä Terveys. Numero on täynnä artikkeleja just mulle. Miten sattuikin. Lehdessä kerrotaan, että uni häiriintyy monesta asiasta johtuen. Joo-o. Ei ollut uutinen.

Huolihyrrä on yksi syyllinen.

Hyrrä, siis lelu?

Hah. Mulla se tuntuu olevan megaluokan voimalaitos. Turbiinit pyörii ja kasvattaa tän siipeilijän huolivarantoja ja jauhaa siinä sivussa koko maailman pikkuhuolet hiilijalanjäljestä avaruusromuun. Virtaa riittää enemmän kuin yhdelle sydämelle on hyväksi.

Iltayöstä uni ei tule kahteen tuntiin. Tai aamuyön tunteina tulen valvoneeksi kolme tuntia. Jos nämä kaksi toteutuvat saman yön aikana, en suosittele ottamaan kontaktia. Oon vajonnut jonnekin luolaihmisen tasolle. Suusta tulee vain ärinää. Koirakin päättää pysytellä toisessa huoneessa. Viisas eläin!

Kouluissa viritellään jo Suvivirttä, mutta Allipa aloittaa unikoulun. Saatan olla vasta 0-luokalla. Tässä koulussa oon rehtori, luokanopettaja, välituntivalvoja, opo, kuraattori ja oppilas. Koska rooleja on monta, keskustelu tulee olemaan todennäköisesti vilkasta. Siksi käytän korvatulppia.

Elämä on opettanut ottamaan pieniä askeleita. Nytkin päädyn poimimaan vain yhden keinon kerrallaan kokeiluun.

1.      Unen katketessa: Pidä silmät kiinni. Ala toistaa mielessäsi merkityksetöntä lyhyttä tavua. My-my-my-my-my---. Tekniikan pitäisi estää muiden ajatusten ryntäilyn tajuntaan.

Hei, se toimii. Ainakin melkein.

Viime yönä onnistuin kaksi kertaa tipahtamaan takaisin uneen my-my-my -tekniikalla. Aamukuudelta tekniikka ei enää purrut. Ajatukset vilisivät tavujen välissä. Mutta olen nukkunut melkein kuusi! tuntia.

My valikoitui, koska koko koulun henkilöstö ei ehkä osaakaan suomea. Siksi tavu kertoo unen olevan MUN. Näpit irti siitä, hei!

En läpäissyt vielä my-kurssia. Pitää ottaa pari kertauskurssia. Tukiopetusta.

Seuraatko mukana?

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Olipas unettava juttu 😂
No ei, vaan nasevasti kirjoitettu.
Kiitos taas,
Tuo sun my my my ...... on näköjään mun juttu. Mietin englannin sanoja jos herään eikä uni tuu. Ne on unettavia, oikeesti 😂

Musta hattara
2/6 | 

Mä toistelen; nukun,nukun, nukun...
Joskus jopa nukahdan,ennen kuin päätän nousta lukemaan.

Alankomaalainen
3/6 | 

Hei uneton tai ehkäpä unelmoija! Minulla oli sama huoli vuosikausia päällä, kunnes yhtäkkiä hoksasin etten yöllä sängyssäni voi mitään muuttaa toisenlaiseksi. Siis pyöriminen ei edistä mitään. Vasta seuraavana aamuna saatan ehkä tarttua asioihin niin, että voin muuttaa niitä. Niinpä tiedän, että yöllinen pyöriminen ei auta minua eteenpäin. Ehkä tästä ajatuksesta on hyötyä muille.

Havahdun joskus – tai siis aika usein – unestani. Muistan sen elokuvan tarkkuudella.  Toistan mielessäni ns. avainsanoja. Kyllä mä nää muistan. Sitten aamulla. Joojoo.

Aamukahvin äärellä tajuan, että se täysin selkeä uni on juuri sillä siunaamalla hetkellä haihtumassa mielestä. Välähdyksiä, mutta en saa enää kiinni siitä viimeisestäkään tavusta. Hitsi.

Joku tarjoaa tietysti ratkaisuksi: Kirjoita ne heti muistiin. Silloin yöllä? Eieiei. Pimeässä ei näe. Eikä valoja voi laittaa. Haihtuisi viimeisetkin unenrippeet.

Kerro yölliset näkysi, niin salaisuutesi aukeavat.

Noh. Ei nyt sentään.

Oon silti joskus ’muka’ tulkinnut unia. Hehee. Samalla kaavalla se menee kuin korteista ennustelu. Lukemalla.

Mitä ne näyt voivat kertoa? Pidin jonkin aikaa unipäiväkirjaa. Tai yöunikirjaa – harvoin päiväunista mitään muistaa. Kirjausten mukaan meno oli vauhdikasta. Jokia. Vesimassoja. Panssarivaunuja, sotilaita ja sotalaivoja. Likaisia astioita, sotkua keittiössä. Avantoja. Kaikenlaista.

Ne tulkinnat muuten osuivat aika lähelle. Aika jännä.

Entäs, kun kirjassa on sanoja, joiden merkitystä en tiedä edes valveilla? Mistähän tulisi siis uneksittua, jos näkisi vaikkapa taapernaakkelin, taburetin tai sampaanin?

Kuinka usein olet uneksinut ränttykeitosta, sontiaisesta tai solkkuämpäristä? Vai oletko mennyt unissasi rytyyttämään jotakuta?

Piti ihan tarkistaa kirjan painovuosi, kun vastaan tuli n-alkuinen etniseen alkuperään viittaava sana. Myös nais-alkuisia sanoja on listattuna: -pappi, -poliisi, -lääkäri.

Jos uneksit usein papeista, katso ensi kerralla tarkasti, onko hän naispappi, nainen pappina vai ihan vaan pappi. Niillä on eroa. Juuh.

Viime yönä heräsin omaan huutooni. "Yyyyyyh. Vie se pois!"

Niinpä tietenkin. Niitä, yyyh, matoja. Enkä usko seksillä olevan mitään tekemistä niiden näkemiseen. Ne saamarin elikot vain silloin tällöin tulevat uniin. Yyyyyyyh.

Jaa niin. Kuvan hevonen ei ole minun uneni. En muista koskaan uneksineeni hevosista. Vaikka elikkohan se on sekin.

Näetkö muuten unesi värillisinä vai mustavalkoleffana? Jäin oikein miettimään tätä itsekin. Muistan vuosien takaa yhden erittäin selkeästi värikkään unen. Kirkkaansiniset vesimassat, kirkas auringonpaiste. Ja keltaisena hohtavat koivujen latvustot. Katsoin näkymää yläkerran ikkunasta. Hmmm. Täytyykin taas lähteä tutkimaan, mitä se mahtoi tarkoittaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat