Kirjoitukset avainsanalla luonto

Tänään on taas monta syytä tuulettaa lippua.

Ihan ensin tietysti Suomen luonnolle, tästä elokuun viimeisestä lauantaista toivotaan tulevan vakiintunut liputuspäivä. Sille siis.

Sata päivää sataan on se toinen hyvä syy. Hei. On se melkein. Laskuri sanoo 102 - sinne päin. Sitä odotellessa siis.

Venetsialaisetkin on tänään. Kuulemma. Vasta parina vuonna muistan kuulleeni moisista veneily- ja mökkikauden lopettajaisista.

Me kun ollaan tukevasti kuivalla maalla. Vene on. Kumollaan rannassa jo vuosia. Ja se toinen - se on tossa pihalla. Nääs.

Miksei silti sillekin. Ken mökkikautensa räiskeeseen halua lopettaa.

Koiria ne yleensä pelottaa. Ilotulitukset.

Meillä kausi on aina päätetty loukkujen asetteluun.

Jaajaa. Onko se sitten luonnon kunnioittamista?

Hei. Luonto on ihan jees. Kun se pysyy ulkona. Sisätiloihin en sitä halua.

Kukin tavallaan.

Mukavaa elokuista viikonloppua!

Kommentit (0)

Ollaan vietetty kesiä Hämeessä.  Lähes koko aikuisikäni olen kesäisin yleensä vääntänyt jonkinlaista raksaa ja remppaa. Siellä Hämeessä. Lähimatkailu on ollut aika vähäistä. 

Viime kesänä käytiin kaukana Karjaalla asti. Paluukuormassa oli ulko-ovia. Hankintamatka siis.

Tänä(kään) kesänä ei olla ehditty ihmeemmin reissaamaan. Eikäku joo. Oonpas käynyt Hämeenlinnassa, siis kaupungilla - vallan torilla asti - yhden kerran.

Siksi jo pieni pyrähdys lähinurkillakin tuntui melkein kuin lomamatkalta. :)

Puoliskokin tahtoi ajella vaihteeksi pikkuteitä pitkin. 

Uunituore Tuulosrievän Ruisvehnä houkuttelee ostoksille leipomolle asti. Ja se ihana lettipulla! Nam. Täällä muuten kelpaa käteinen raha, ostokset voi maksaa suoraan lippaaseen, kunhan kirjoittaa ylös, mitä vie mukanaan. Itsepalvelua, mutta hauskasti toteutettu. :)

Nyt kerittiin jopa aittakahvilaan munkkikahville. Kahvila valmistautuu jo syksyn hiljaisuuteen, se on avoinna enää tämän viikon.

Tuuloksessa siis oltiin, on kuulemma hämäläisten vanhimpia asuinalueita. Nykyisin sekin on osa Hämeenlinnaa. Siis kaupunkimatkailua tämäkin ;).

Linnavuori -kyltti sai kääntämään rattia sivutielle.

Olipa mukava pieni reippailuhetki kavutessamme "vuorelle".

Ja maisemat. Suomen luonto on karuudessaan kaunis.

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat