Kirjoitukset avainsanalla äiti

 

Kommentit (0)

Äitiäni ikävöin loppuikäni. Kun hän kuoli 17 vuotta sitten, nuorimmaiseni oli reilun vuoden ikäinen.

Elämän alku- ja loppumetrit yhtäaikaa rinnalla kuljettavina. Molemmat vahvasti läsnä.

Minusta tuli Äiti jo 60-luvulla. Katseessani ihmetys ja onni. Toivomukseni oli kuultu.

Muistan yhä, kuinka varovasti ja hellästi hoidin vauvaani. Tuota ihmettä. Tuoreena äitinä hiukan haparoivin sormin kiinnitin kapaloita sitovaa hakaneulaa. Vauvaparan navassa on yhä nähtävissä neulanpistoja.

Mutta minä rakastin vauvaani. Lumikkia.

Myöhemmin olen saanut kokea kolme kertaa tuon mieltä myllertävän onnen. Enää sormet eivät haparoineet hakaneulojen kiinnityksessä. Niitä ei onneksi enää käytetty, oli jo vaippaliinat ja T-vaippojen jälkeen jopa teippivaipat.

Muuten tietysti, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla, otteet olivat alkuun varovaiset. Kokemus toi aikanaan varmuuden vauvan käsittelyyn.

Kasvavien lasten kanssa on oltu moneen kertaan ihmeessä – vähän erilaisessa.

Mutta yhdessä on kasvettu. Olemaan ihmisiksi. <3 <3 <3

ISOäitinä sitä onkin jo ihan eri sfääreissä. Siitä joskus. Ehkä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat