Kirjoitukset avainsanalla Hiukset

Ja hitot!

Kylläpä kyllästyttää katsella sukulaistätiä peilistä.

Päädyn tilaamaan kampurilta ajan.

'Siitä silver-käsittelystä oli puhetta viimeksi. Kunhan tuun, niin teet, mitä parhaaksi näet.'

Jo vain leikataan, lyhennetään, kevennetään. Sitten jotain sävyä. Sitä silveriä?

Ai, ei. Kun on jo omasta takaa riittävästi. Okei.

'

'

'

Ooh. Mitähän tästä syntyy?!

Melkein kymmenen vuotta oon käynyt samalla kampurilla. Luotan satasella. Hyvä siitä tulee.

'

'

'

Hih. Eikäku IIIIIK. Eiku. Mitäh. Kuka toi on?

'

'

'

Jestas. Eläissäni en oo näin tumma ollut! Aina ennen blondattu. Nyt näin päin. Heheeeee.

Mutta mitä. Jos ei vuosia nuoremmaksi, niin hailakaksi ei kuitenkaan voi sanoa!

Ensimmäiset vilkaisut peiliin. En tunnista!

Isompi pieni tuumasi tyynesti: 'Ai, mummi. Sä oot käynyt parturissa. Joo, kyllä sut tunnistaa. Ainakin äänestä.' 

Hiukset - uusiutuva luonnonvara. Silti niiden jatkuva värjääminen saattaa olla terveysriski. Kuvittelin jo antavani luomun vallata. Ja pysyä. Mutta. Nyt kyseessä on kevytsävyte, omat "vaaleat" luomuraidat voimistuvat ja puskevat pintaan piakkoin. 

Hänelle, ken ei ole aiemmin lukenut jupinoitani, kampuri = parturi-kampaaja.

Taidan antaa seuraavallakin kerralla vapaat kädet!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Joo, välillä täytyy muuttua jotta vois taas olla oma itsensä! Hyvältä näyttää!!!

Vierailija
2/6 | 

Rohkea veto palkittiin. Hieno väri ja hyvä leikkaus? En olisi tuntenut jos vastaan olisit tullut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat