Kirjoitukset avainsanalla kauppa

ABC-analyysi. Eikä tarkoittanut niitä huoltiksia. Ei. Vaan menekkikamat helposti saataville. Parhaille paikoille siis. Oli perusjuttu entisessä elämässä. Paitsi silloin, kun tilaa ei vain ollut ja kamat sijoiteltiin sinne, mihin saatiin mahtumaan. Paitsi niiden kamojen kohdalla, joille oli määritelty muuten omat paikat.

Ei siis ihan aina toiminut. Analyysi ja sen vieminen käytäntöön.

Kaupoissa sitä on sanottu myynninedistämiseksi. Nykyään se on "ennustepohjaista vähittäiskaupan prosessien optimointia". Joojoo. Tavuntarkka lainaus Hesarista.

Käytäntöön vietynä se tarkoittaa,

ettei todennäköisesti löydä tuotetta samasta paikasta enää toista kertaa ostosreissullaan.

Ei ei ei. Sen on joku nörtti - sorry, pojat - ja ehk joku tyttö - laskenut ja analysoinut myynnin pohjalta. Ja päätynyt siirrättämään tuotteen todennäköisesti viereiselle käytävälle, sinne kynttilänjalkojen ja lautasliinojen väliin. Tai mahdollisesti toiseen päähän hallia, kassan 29 edustalle.

Kuvittelin jo tietäväni edes vähän, mitä olen menossa tekemään. Töihin kauppaan.

Haha.

Vähänpä tiesin.

Marhailen jälleen käytävillä. Haen, haen ja haen. Soisin löytäväni. Vaan ei. Paistinpannujen tilalla on lautaset, kaikissa valkoisen sävyissä. Paistinpannut, kansineen ja ilman - hei, osa niistä on paistokasareita, sitten on wokki-, lettu-, haudutus-, mitä ikinä pannuja. Ne kaikki on kasattu rullakoihin. Odottavat ruokailuvälinehyllyn tyhjenevän niiden tieltä. Mihin päätyvät kokki-, chef-, santoku- ynnä muut veitset, jää hämärän peittoon.

Naisten vaatteet on ihan oma lukunsa. Niillä osastoilla käy päättymätön pyörremyrsky. Paidat vaihtuvat mekoiksi, hameet jakuiksi, housut huiveiksi sillä aikaa, kun käännän katseeni hetkeksi pois.

Miksi?

Olen kysellyt asiasta kaupan työntekijöiltä. Kohauttelevat olkapäitään. "Ei mekään näitä aina löydetä. Asiakkaat haluavat vaihtelua."

Olen kysäissyt joskus asiakkailta. Eivät halua!

Muuten. Miesten osastoilla puvut, paidat ja farkut pysyvät täsmälleen samoilla paikoilla kuukaudesta toiseen. Samoin rautakaupoissa. Vasara on siinä rullamitan vieressä. Siinä se on aina ollut. Ja löytyy.

Miksi?

Omalla kohdallani homma kääntyy päälaelleen, ostohalukkuus laskee entisestään, mitä vaikeammaksi tuotteiden löytäminen tehdään. Mahdanko olla ainoa?

Jotain hyvääkin tietty löytyy. Työllistävä vaikutus on ilmiselvä, kun hyllyjä tyhjennetään ja täytetään liukuhihnatyönä päivästä toiseen.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Onneksi koti on jo täytetty kaikenlaisilla kipoillla ja purnukoilla😄. Ei tarvitse etsiä uusia. Kun aikoinaan ostettiin ne Uhtua merkin alla olevat kupit, lautaset ......, niin perikunta vie ne sitten minne haluaa. 😂😂😂😂

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienenä leikin usein kauppaa. Landella mulla oli oma kauppa parissakin kiinteistössä. Joojoo. Ainakin liiterissä ja vintillä. Hyllyineen, tiskeineen, kaikkineen. Kauraryynipaketissa lastuja, jauhopussissa ja kahvipaketissa sahajauhoja, kiviä perunoina. Takiaisen isot lehdet oli kaloja. Voikukan vastaavat pikkukaloja, silakoita varmaan.

Sitten oli tietysti lottomainos. Se katosta roikkuva. Ite tein. Asiakkaita ei ollut ruuhkaksi asti. Piti sitten lopettaa liiketoiminta kannattamattomana.

Ei tullut kauppiasta. Ei edes myyjää. En oo eläissäni oikeaa kassapäätettä näpytellyt. Muuta kuin maksajana vinguttanut viivakoodeja. Automaattikassoilla. En tykkää. Siinäkin menee taas jonkun duuni, kun ite teen.

Joulun alla olin kuitenkin töissä kaupassa. Ekaa kertaa. Pörräsin siellä ruuhkan seassa.

Eniten olin järkyttynyt tavarapaljoudesta. Vaihtoehtojen määrästä. Mihin näitä kaikkia tarvitaan? Mihin tahansa katsoin, valikoimaa oli silmänkantamattomiin.

Lavoittain tavaraa vyöryi ennestään kapeilla käytävillä. Elektroniikka, pelit, lätyt, tikut, muistit, kirjat, luurit, tabut, padit, pesukoneet, pakastimet, teeveet, sekoittimet, keittimet, lelut, astiat, koristeet, kynttilät, kuuset, tekstiilit, matot, sisäpelit, ulkopelit, retkeily, samoilu, mailat, reput, kengät, pipot, pallot ja painot. Laukut, kassit, pussukat, nutut, takit, puserot, paidat, paitulit, hupparit, leggarit, ulkohousut, sisähousut, juoksuhousut, pyöräilyhousut, verkkarit, collarit, simmarit, shortsit, trikoot, sukat, sukkikset, pikkarit ja boxerit. Ai niin. Kosmetiikka. Hiusvärit, ripsarit, luomivärit, poskipunat, tuoksut, dödöt, shampoot ja voiteet. Muutamia tuoteryhmiä mainitakseni, hei!

Jotkut asiakkaat nykäisivät hihasta kysymyksineen. Uunona pyörittelin päätäni. "Ekaa kertaa täällä. Ei mitään tietoa. Pahoittelen." Niin kiire ei silti ollut, ettenkö olisi ehtinyt mallinukeksi. Toivottavasti nuttu oli saajalleen sopiva. Hehee.

Ruokatavaraosastoilla on omat käytävät jugurteille, juustoille, leikkeleille, eineille, kekseille, jauhoille ja leiville. Juomia ja hevi-puolta unohtamatta, hei!

Muistatko ajan, kun kyläkaupassa oli yhdenlaista maitoa? Se kaadettiin asiakkaan omaan hinkkiin.

Mitäkö tein kaupassa jouluruuhkassa?

Mieleen pulpahti vanha vitsi: Työni on salaista. En tiedä siitä itsekään juuri mitään.

Heheeeee-h.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiitos taas ajatuksistasi. Näitä on mukava lukea. Kun käyn kaupassa ruokaostoksilla, niin ostan lähes aina samoja tuotteita tai raaka-aineita. Juuri tuo valtava määrä saman tuotteen eri variaatioita ahdistaa niin, etten edes halua tutustua uutuuksiin. Tottumus on toinen luonto😄

Musta hattara
2/4 | 

Sanokaa muuta,hyllyt notkuu ja lisää tuotteita muka kaivataan! Sitten kannetaan ulos omasta jää-tai muusta kaapista,kun ei ehdi/ muistakaan käyttää...

On pyöreitä päiviä, hulluja halpuutuksia ja mitä kaikkea! Milloin keltainen haamu huhuilee, toisinaan karvainen norsu kavereineen rynnii vastaan. Yrittävät kampittaa kaikki muut pienemmät läpykät.

Ne tarjoukset.

Kauppa kuin kauppa houkuttelee asiakkaitaan tarjouksilla.

Se on ihan kiva. Kun euroja ei ole liiaksi. Että saisi jonkun roposen säästetyksi. Muka.

Mitäs sitten, kun niitä tarjouksia on niin paljon, ettei niitä erota toisistaan?

Mitäs sitten, kun toisiaan muistuttavat tuotteet sijoitellaan vieretysten – ja vain se toinen on tarjouksessa?

Mitäs sitten, kun niitä tarjouksia ei viedä järjestelmiin? Miten niin nykyaikana ei kamppistarjoushintoja saada keskitetysti keskusliikkeiltä asti? Missä luuraa silloin uusi uljas digitalisaatio?!

Mitäs sitten, kun tarjousaika voi olla umpeutunut? Mutta läpykkä on silti hyllyssä paikallaan.

Mitäs sitten, kun huomaa vasta kotona, ettei se supertarjous toteutunutkaan?

Mitäs sitten?

Kun näin tapahtuu usein

asiakkaalle tulee väkisin tunne, että kauppias yrittää tuota noin niin, miten sen nyt sanoisi kauniisti ...johtaa harhaan?

Olisi sille toinenkin ilmaisu – sellainen kostea.

Kommentit (0)

Muistatko, kun kioskeihin haluttiin myyntiin myös elintarvikkeita? No, nuoremmat eivät voi muistaa, mutta näin tehtiin, koska kaupat sulkivat ovensa niin varhain. Kioskit sen sijaan olivat pitkään iltaan asti auki.

Kioskeihin on ajan kuluessa tulleet myös pakettipalvelut, poliisin passi/ajokortti ym. asiakirjojen luovutukset, matkalippujen myynti…Kaikenlaista tärkeää. Kun kerran ovat kuitenkin auki.

Mutta mutta. Nyt kaupat ovat yötä päivää auki. Elintarvikkeita voi ostaa kaupoista 24/7. Silloin kun huvittaa.

Mihin tarvitaan enää kioskeja? Niissä hinnatkin ovat yleensä korkeammat kuin kaupoissa. Mutta lyhyemmät! aukioloajat.

Mitä jos ne vaikka lopettaisivat elintarvikkeiden myynnin ja keskittyisivät siihen pakettitoimintaan ja postimerkkien myyntiin? Niiden nimenhän voisi muuttaa vaikkapa – mikä olisi hyvä nimi?

Hei! Miten olisi Posti?! Eiks se olis hyvä ja kuvaava?!

Miten se kuulostaa jotenkin tutulta?

Muistatko, kun junaan ja joskus bussiinkin ostettiin lippu siitä asemalta? No, nuoremmat eivät voi muistaa, mutta näin tehtiin, koska se oli kätevää. Ostaa se lippu siitä, mistä matka alkoi. Silloin, kun oli lähdössä matkalle.

Kun liput ostetaan netistä, voi käydä kuin minulle äskettäin; sain kaimani lipun sähköpostiini. Käteväähän sekin on. Siis jos olisin ollut lähdössä matkalle.

Jos kioskit eikäku ne postit, keskittyisivät paketteihin, niin asemille voisi perustaa sellaisia – mikä nyt olisi kuvaava nimi?

Lipunmyynti!?

Mutta miten sekin kuulostaa jotenkin tutulta?

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat