Kirjoitukset avainsanalla piha

Ajelin Hämeest päin näin.

Mitäkö näin?

No rikollisia! 

Siellä sitä paistatellaan. Eivät, rutjakkeet, edes yritä piiloutua!

Mutta miten mä nyt en kanss tajuu. Sorry vaan.

En oikein jaksa innostua näistä talkoista. Että tämä on nyt just tärkeintä, mitä tehdä.

Lupiinit, kurtturuusut ja tattaret pois maailmankartalta!

Varsinkin siis pihoilta. Maanteiden varsilla juhlikoot. Vai käykö liikkuva poliisi lätkäisemässä sakkolapun jokaisen lupiinipuskan juurelle? Jaa vai - eikös liikkuvat lakkautettu? Että se siitä sitten.

Mutta pihoilla kukkivat rikolliset pitää ottaa kiinni.

En tosin muista tattareita nähneenikään muualla kuin pihoilla. Vaan ovat luvatta maahan saapuneet?

Perustelu kuitenkin näiden tuholaislajien kohdalla menee niin, että linnut - nuo ilkimykset, ettäs kehtaavatkin - kuljettavat siemeniä nokassaan, mikä minnekin. Sehän on vähän niin kuin lintujen hommaa?

Noh. Onko ne nyt varmasti sieltä rajatuilta piha-alueilta napatut siemenet, kun leviävät? Eivätkä siis ne miljoonat, jotka siellä penkoilla jo ovat?

Että niin.

Tästäkö se urkenee rikollinen ura, mun ja rikostovereiden? Määräaika kun umpeutuu, niin jo on vouti laskemassa kukkavanoja pihamaalta - ja sakko sen mukaisesti?

Entä miten se on, onkohan nämäkin etsintäkuulutettuja?

Sitä vaan, kun leviävät ainakin meidän pihalla. Kilpaa kera vuohenputkien! Ei ole kukaan huolestunut niiden levinneisyydestä?

Kommentit (2)

Kauneutta rakastava
1/2 | 

Kauniit lupiinit pysyvät mökkipihallani. Mieluimmin ne kuin suomalaiset takiaiset ja nokkoset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syksyllä valmisteltiin pihaa talvea kohti. Ehdin leikata alas kukkapenkit ja saatiin osa aidoista siistityksi ja risut silputuksi. Haravointia vain vähän. Koska lehtikarike on ravinnetta, ei pelkkää roskaa.

Omenatkin tuli kerätyksi - paitsi ne, jotka jätin rastaille. Väärin tehty. Niitä ei olisi saanut jättää. Koska rotat, nuo kaikkiruokaiset roikaleet! Jätinpä silti. Tähän mennessä oon nähnyt pensaan juurella vain harakoiden ja rastaiden jälkiä. En rottien.

Vaan syksyllä ilta ehti ennen pihakalusteiden peittelyä.

Tuli sade. Tuli uusi sade. Ja jälleen sade. Ja sade jatkui.

Ei tullutkaan enää kalusteita kuivaavaa keliä.

Tuli päälle lumi.

Tulikin talvi.

Pysyisipä.

Kommentit (0)

Kukat kukkivat runsaina. Nurmi on tasainen vihreä matto. Polut risteilevät ja pihapuista kuuluu linnunlaulu. Jossain solisee vesi. Pihakeinu kutsuu istumaan.

Nainen huoliteltuna kukkahatussaan astelee kevyesti pihapolkua ruusupensaan ruusuihin sävytetyssä asussaan, hiukset kauniisti, kynnet lakattuina, ruusukuppi kädessään.

Sellaisia unelmia meille tarjoillaan töllössä ja lehdissä.

Juuh.

Maaseudulla luonto on lähellä. Ja ottaa elintilansa.

Oikeasti pihapuut ja pensaat rehottavat ja kurkottavat oksiaan kohti kaikkia ilmansuuntia. Nurmi on matto. Märkä ja upottava.

Nurmen reuna-alueet kasvavat horsmaa ja kaikkea muuta noin puolitoista metriä korkeaa. Marjapensaisiin ei yllä, koska ympärillä on nokkosta läpitunkemattomana muurina.

Polut? On kai niitä täällä. Jossain. Nainen kukkahatussaan... Hah.

Hiki päässä olen roiminut näitä nurkkia alkukesästä. Ei uskoisi, kun katson ympärilleni. Huoh.

Linnut kyllä laulavat. Ja siinä sivussa paskovat penkeille, keinuille ja pöydille. Minkä kerkiävät.

Pesin altaan kesäkuussa. Ei pysy kukkahattu päässä siinäkään hommassa.

Vesi siis solisee. Kyllä.

Tällä hetkellä altaasta pois.

Menin saunasta uimaan. Tai siis kastautumaan. Nanosekunniksi.

Kääk. Ei!

Mikä toi on?! Yyh. Ei. Voi ei. Miksi se on tossa?

Puolisko hymähtelee saunan terassilla. Taasko vaimo mielikuvittelee.

Huiskis. Olen ylhäällä altaasta. Yyh. Min en mee uimaan!

Lopulta puolisko suostuu tallustamaan altaalle. Ei usko, vaikka sanon.

On se se. Häntä suorana.

Yyh. Kintut jäykkänä. Koko otus.

Löylytauosta tuli hautajaiskeikka. Suppailussaan epäonninen supi päätyi kuusen juurelle. Sai hautakivenkin. Ei niinkään kunnioituksesta. Vaan ihan käytännön syistä.

Ei tee enää mieli veteen.

Tiedän, mitä teen ensi viikonloppuna.

Taas.

Puutarhaunelmat saavat odottaa.

 

ps. google väittää supikoiraa taitavaksi uimariksi. Poikkeus vahvistanee säännön. Hmph. Pitikö sen poikkeuksen juuri tänne tulla kokeilemaan taitojaan.

Kommentit (4)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat