Kirjoitukset avainsanalla Lapsiperhe

Isompi ja pienempi pieni kunnioittivat vierailullaan pitkästä aikaa.

Kylää riittikin perjantaista sunnuntaihin.

Ihanaa hauskaa kivaa nam hyvää tykkään halaan haluan saanko lisää.

Kaikki tuplana.

Varsinkin Maisa on IIIIHANA.

Tuplana.

Kunnes sunnuntaina on ihanmälsääeioomitääntekemistäpihallakaanookoskaanmitääntekemistä.

Tuplana.

Maisakin on vähäntyhmä. Vaikka onkin iiiihana.

Tuplana.

Mummin rannekkeesta uhkaa lataus väsähtää ennen iltaa. Askelista sen sijaan ei tule loppua senkään jälkeen.

Pesukone mylläsi koko viikonlopun lakanatpyyhkeetyöpuvutpikkaritboxeritsukatpaidatjapaitulit.

Tuplasti tuplana.

Lapsiperheissä örkkimörkkipöpökausi voi hyvin ja paksusti juuri tähän aikaan vuodesta.

Osansa saavat myös  mummilat, ukkilat, tätilät ynnä muut.

Kylään oli tullut kutsumattomia vieraita.

Onko niitä näkynyt teillä?

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Radiosta kuulin taas uutisen. NYT on oikein tutkitusti todistettu, että kotihoidetut lapset ne vasta vaikeita ovatkin. Eivät opi olemaan. Äidin helmoissa kasvaneet. Ettäs kehtaavatkin, äidin lellikit!

Kylläkyllä.

Itsekin kuulun tähän joukkoon. 60-lukulaisena ja kuopuksena olin tietenkin kotiäidin lellikki. Huoletonta oli lapsosen elämä. Ei huolta huomisesta. Eikä mua edes kasvatettu. Sanovat vanhemmat sisarukset. Heh. Nuorimpana sitä saikin sitten erilaista ”kasvatusta”.

Aiheutimmeko enemmän huolta ja kustannuksia yhteiskunnalle kuin työssäkäyvien äitien lapset? Mitäh?

Oman esikoisen lykkäsin hoitoon heti äitiysloman jälkeen, alle 1 vee. Voi pientä. Vaan muuta mahdollisuutta ei ollut 80-luvun alussa. Seuraavat pidinkin lähelläni 3-vuotiaiksi. Ja siitähän saan maksaa. Loppuikäni. Se eläkekertymä, hei. Ettäs kehtasin.

Tuliko esikoisesta yhteiskuntakelpoisempi ja vähemmin kustannuksin kuin näistä myöhemmin syntyneistä? Mitäh?!

Se on, hei, noususuhdanne taas. Mistäkö huomaa?

Noh. Nyt äidit komennetaan eri verukkein kipin kapin töihin sieltä sohvalta makoilemasta! Uusi tutkimus ilmoittaa NYT totuutena: Jo parivuotias taapero tarvitsee hälinää ja hyörinää ympärilleen aamusta pitkälle iltaan. Kognitiiviset taidot siinä kehittyvät. Eihän sitä muuten opi olemaan! Lapsi kun ei kehity siinä äidin helmoissa yhteiskuntakelpoiseksi.

Vaan kunhan tulee taas notkahdus talouden käppyröissä, niin johan taas huudetaan äidit kotiin lapsiaan hoivaaman. Pois sieltä työelämästä, miesten työpaikkoja viemästä!

Ja sehän se on tärkeintä. Että talous.

Vähän ikäväähän sekin on, että lapset ovat yksilöitä. Ihan jokainen. Kuten myös vanhempansa.

Jospa kuitenkin

 – nykyhetken kulunein sana – valinnanvapaus – saisi toimia edes tässä kohtaa.

Kommentit (2)

Ei ennen vanhaan puolisoa jatkuvasti vaihdettu.

Höpöhöpö! Silloin vasta vaihdettiinkin. Tai siis se toinen kuoli missä lie sotatantereella tai sitten kapakkatappelussa. Ja naiset synnytyksiin. Tai tauteihin.

Ja sitten piti järjestää elämä uusiksi. Miehen piti saada lapsille joku hoitajaksi. Ja naisen joku itselleen ja lapsilleen elättäjäksi.

Elämä alkoi tasaantua ja elinvuosia riittikin pidemmälle. Tässä välissä oli sitten aika, kun se, mitä alttarilla luvattiin, se myös pidettiin. Hautaan asti. Vaikka hampaat irvessä. Tai ilman hampaita. Nyrkin ja hellan välissä.

Näin se ainakin on meille kerrottu. Millaista ennen vanhaan oli.

Nykyisin uusperhe alkaa olla normaalimpi perhekuvio kuin ylistetty - melkein jalustalle nostettu - ydinperhe. Eikä siis olekaan uusi ilmiö auringon alla. Pöydän äärellä on sitten sun ja mun lapset. Joillakin joukon jatkoksi liittyvät myös exien lapset.

Vaikka äiti tai isä muuttaa pois, vaikka vanhempien nyxistä tulisi exiä, sisaruus on ja pysyy. Lapsiperheessä se tietää hulinaa aamusta iltaan, aikataulutusta exien, nyxien, exien nyxien ja exien exienkin välillä. Vaan on se onni. Että jotkut älyävät pitää yhteyden olemassa.

Itse en tästä mitään tiedä. Jo reilusti yli kolkytvuotista sotaa jatkaen mennään. Ja mahdutaan vielä samaan pihakeinuun istumaan. Seurataan vierestä, kun puoli tusinaa, ja välillä ylikin, täyttää pihamaan kikatuksellaan ja kujeillaan.

Hesarista osui ja upposi tällä kertaa: 

(THL:n väitöskirjatutkija Piia Karjalasen vinkki vanhemmuuteen)

Että jos siinä hulinassa edes joskus ehtisi.

<3

Kommentit (0)

Teuvolla on monta hommaa.

Vaan laskeeko Teuvo lasten varpaita kuitenkaan?

Teuvo osaa myös ratsastaa. Jiihaa!

Teuvo-testikuski ajopelit tarkastaa.

Teuvo Tytönkin tapaa.

Teuvo onneenkin opastaa.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat