Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Taidan olla sijaistoimintojen mestari - ainesta ainakin olisi. Jos kisoja järjestettäisiin.

Viime viikonloppunakaan ei ollut MITÄÄN tekemistä – jouluhan tulla jollottelee ihan itsestään.

Hain sitten kaikki taloon kertyneet legot lajitteluun. Kuvittelin ihan heittämällä niputtavani ne kymmenet ohjeet ja palikat toisiinsa. Niin iisii. Lapsikin osaa koota legosarjoja!

Tytär on omansa haalinut lapsilleen, mutta poikien palikat ovat täällä. Kaikki. Ihan kaikki!

Hah.

Muutama mikälie –örkki päätyi purkkiinsa ohjeineen palikoineen päivineen. Vaan ei tullut sen enempää Robin Hoodin kuin merkkareidenkaan linnakkeista valmiita rakennussarjoja. Avaruusaluksista puhumattakaan.

Taas olleet insinöörit asialla. Vain DI-tasoisella koulutuksella niistä ohjeista saa tolkkua. Jos sittenkään. Ihan totta. Käsittämätöntä, miten niillä vanhemmilla ohjeilla on saatu mitään kootuksi. En tajuu! Kuka idiootti käyttää koontiohjeissa harmaan eri sävyjä?! Tai sitten aivoni eivät olekaan inssiainesta. Hah. Olipa yllätys.

Niin päätyi iso läjä muovia ainoastaan värikoodatuiksi. Saa joku muu koota – hermojensa riekalaita siinä palikoiden ohella?

Ja nyt se joulu jo kolkuttaa.

Nyt jo?

Eih.

Piparitaikina on tekemättä. Tortut paistamatta. Lahjat paketoimatta. Jäikö taas joku lahja jopa ostamatta? Kuusikin vielä kaatamatta. Koti koristelematta. Ulkoroihut valmistelematta. Joulumieli missä lie.

Miten tässä näin kävi? Taas.

Ennen aloitin jouluilun jo marraskuun lopussa. Nyt en millään meinaa keritä. Mihinkään.

Kääk.

Ottaisinko hyväksi havaitun nenähengittelyn tähän kohtaan?

.

.

.

Onneksi puoliskosta on moneksi. Kotihan on jo siivottu. Jouluruuatkin kotikokki hoitaa keskenään. Eihän mun tarvitse sitä kuustakaan kaataa, koristella vain. :)

Taitaa se joulu tulla sittenkin.

Vähemmälläkin säätämisellä. Vaikka palikat olisi vähän sekaisin?

Rauhoitu sinäkin, lukijani.

Rentouttavaa joulua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhden rakkaimmista kirjoistani sain 50 vuotta sitten. Kannen ylälaidassa on nimeni ja vuosiluku 1967. Jotkut sivuista eivät ole enää ihan priimaa ja teippiäkin on vähän tarvittu. Ihmeen hyvin se on silti kestänyt. Tosin sitä eivät ole lapset kuin lapsenlapsetkaan saaneet pieniin tahmeisiin käsiinsä. Ainakaan yksin luettavaksi. Oon varjellut aarrettani. :)

Saapasjalkakissa.

Oli meillä sellainen lelukin. Valkoinen kissa ja sillä punaiset saappaat jalassa. Siihen aikaan lelujen raajat ja pää oli kiinni kropassa kuminauhoilla. Muistatko?

Siis on se vielä olemassa. Sekin. Pitäisi korjata vain. Ne alkuperäiset kuminauhat, nääs.

Kissa käpälineen majailee landella. Siellä käydessä kurkkasin taas vinttiin.

Pöydällä odottaa lukijaansa vuoden 1906 joululehti. Joulu-ukko, Pyhä Nikolaus ja Jöröjukka ovat päätyneet samaan artikkeliin. Lehden takasivun täyttää kustantamon mainos.

Silloin luettiin siis Juhani Ahoa, Eino Leinoa ja Leo Tolstoita. Ilmari Calamnius-Kiannon runoja saattoi joku odottaa joululahjaksi. Nuorisolle Tuhannen ja yhden yön tarinoita tai H.C. Andersenin satuja.

On lukutottumukset hiukan muuttuneet. Jos maailmakin.

Lapsille kuvakirjoja. Venny Soldan-Brofeldtin kuvittamia kirjoja oli jopa alennuksessa 90 pennin hintaan. Jouluale jo ennen aikojaan!

Aina ei ole kirjoja paketeista löytynyt.

Tänä vuonna tulin varmistaneeksi asian. Vahingossa tosin. Kirjakerhon tuplapaketti unohtui peruuttaa ajoissa. Oon kuulunut kirjakerhoon 38 vuotta. Enkä kovin montaa kertaa ole unohtanut tehdä peruutusta.

Heh. Mahtoiko olla tällä kertaa alitajuista?

Kuuluuko kirja sinun jouluusi?

Kommentit (6)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015
3/6 | 

Hienoa. Kirja on loistava keino ottaa omaa aikaa. Niin aion tehdä, kunhan taas. Kerkiän.

Joulun lähestyessä tuntuu aina olevan kiire. Miksihän? Huomasin juuri olleeni samoissa ajatuksissa myös vuosi sitten: "Kunhan kerkiän" - aion tosiaan lukea tuota yli satavuotiasta lehteä vähän enemmän kuin takasivun. https://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/vintin-katkoista-loytyy-joulu Jonain vuonna. :)

Vintin hämärässä piti katsoa kannen vuosilukua uudestaan.

On se. 1906.

Joululehti 110 vuoden takaa.

Jonain vuonna, jonain jouluna on aikaa lukea tuokin. Toivottavasti.

Viikkolehti onkin jo tuoreempi. Vuodelta 1935. Anoppi on ollut silloin 1-vuotias.

Tuonkin lehden vielä joskus luen. Kunhan ehdin.

On tässä yksi vielä paljon tuoreempi lehti.

Meillä on ilo saada viettää lapsiperhejoulua edelleen.

Se tietää jo aatonaatosta lähtien vauhtia, naurua, mekastusta, tihenevää kyselyä 'milloin joulupukki oikein tulee?'

Ehkä hermostunutta itkuakin - kun joulu on NIIIIIIN jännittävää aikaa.

Aikuisena ei joulu enää jännitä, mutta aika kulkee NIIIIIIN nopeasti.

Jonain vuonna huomaan, että rauhallista tunnelmaa on yllin kyllin.

On aikaa lukea vanhoja joulutarinoita.

Jouluisin ajatuksin

Alli <3

Kommentit (0)

Tänä vuonna lähetin joulukortit auringon alta. Siksi toivotuskin on vähän erilainen.

Kuinkahan monella kielellä blogiyhteisömme osaisi toivottaa hyvää joulua?

Rentouttavaa joulun aikaa myös blogini lukijoille!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat