Kirjoitukset avainsanalla Koira

Maisa täss. Moooiii!

Sitä oon vaa miettiny, ett millon on niinku liikaa tota ruutuaikaa?

Tiätsä?

Ku mun mielest Lempeä on aika usein toss niinku koneell? 

Ett niinku mitä sä tekisit, jos sä oisit niinku mä? 

Ett niin niinku mitä täss sitt kantsis tehdä? Tiätsä?

Ett niin niinku, missä täss on se joku hiiri?

Voiks sen syödä?

Mä en kyll tahtois, eiks se ooki aika pieni, se hiiri - ku oon enempi toi noinnii rottakoira. Luja on sanonu.

Nääsku mä oon toi noinnii russeli. Tiätsä.

Sitä paitsi toi noinnii maksalaatikko on parempaa. Mun mielest.

.

.

Mutt ett siihen ruutuaikaan - Auttaaks tää?

Kommentit (0)

Koira hyppää melkein ilmaan säikähdyksestä. Se räjähtää raivoisaan haukkuun kesken aamunuuskutusten. Pihalle on tullut tunkeilija! H-Ä-L-Y-T-Y-S!

Joskus ikävä läikähtää. Kirsikkapuun Kuningatar olisi osannut arvostaa uutta tulijaa. Hoveissa kautta aikain on haalittu vähän erilaisia otuksia käyskentelemään linnan puistikkoon. Joka hovistahan vähintään yksi pitkäkoipi pitää löytyä!

Maisa ei vaan tajuu. Mutta se onkin mikä lie tallikoiran jälkeläinen. Kuningattaren mielestä ikuisesti tolvana.

Brittihovissa oli häät. Kuninkaalliset. Olihan sulhona Henry. The….kuinkahan mones olisikaan? Siis jos olisi ihan kunkku. Herttualle pariksi löytyi meren takaa Meg.

Seurapiirihäät. Oikein suihkuseurapiiriä vieraina. Oli varmaan ruuhkaa ilmassa, kun häävieraat  merten takaa singahtelivat taivaan halki omilla suihkareillaan. Hiilijalanjälkiä ei nyt viitsitty pohtia.

Enpä kerinnyt töllön äärelle.

Oli omat Pool Partyt. Paljon suihkua. Ja piiriä. Seuraakin ainakin hetkellisesti altaan laidalla.

Maisa pysytteli suihkujuhlien ajan kauempana. Se ei tykkää vedestä. Tippaakaan. Sadekelilläkään ei lähtisi millään ulos. Katsoo hämmentyneenä kynnykseltä: ”Oikeesti, hei! Tuolhan on, M-Ä-R-K-Ä-Ä!”

Kirsikkapuun Kuningatar sen sijaan oli uimari ja olisi lumoutunut Pool Partyn loiskeista. Jos vielä eläisi. Vähän oli jäykät nivelet lopulta silläkin. Aito Kuningatar. "Alamaiset polvistukoot. I Mimmi I, (lue: Minä Mimmi Ensimmäinen), me emme kumartele. Emme elämässä. Emme kuolemassa."

Enää entisenä hovineitona en ryhtynyt sitten niiailemaan itsekään. Vaikka yhden sakun pelastinkin. Ei ollut kuningas. Sammakkoprinssi korkeintaan. Eikä Saksassa kuninkaita ole. Eihän se yksikään edes meille kunkuksi sitten tullut.

Aurinko olkoon kruununi.

Oonhan Queen of fucking everything!

 

Kommentit (0)

Maisa täss, moooiii!

Tiätsä, ku sammal o lämmintä ja toi mollikka lämmittää? Ei kuulu oikee mitää. Ei tapahdu oikee mitää. Tiätsä. Alkaa väsyttää.

Täss mä oon just heränny. Tykkäisitsä, ett sillo kuvataa? Just.

No kato, mä löysin tämmösii. Lempeä sano, ett se o joku idän sinililja tai joku kevätkukka kummiski. Nii no. Ollaaki citylomalla, Hämiksen itäisessä kaupunginosassa.

Oltii sillai chillisti vaa täss pihall, ku Luja alko yhtäkkii hoilata. Ett aurinko paistaa ja vettä sattaa – taitaa tulla kesä! Ite tykkään enempi kuivasta kesästä. Ett ei niinku satais.

Sitt kato, mä löysin tommosen. Onks toi sitt se idän muura-, muura-, hainen? Ai ei. No sitt se o varmaa se mc koppa-, mc koppa-, koppis! Ai ei sekää?

Lempeä sano, ett se o toi noi nii, lennä lennä leppis. Kevään eka! Eikä se oo mitää itää taikka länttä. Se o vaa leppis. Pirkko. Aijaa. Sitt se o varmaa tyttö. Niinku mäki, Maisa. Luja sanoo ain, ett mä oon N-Ä-T-T-I  T-Y-T-T-Ö. Nii just.

Illall me kuunneltii korvat höröll, ku ne lentävät – nii just, linnut, hoilas, vaikk oli jo pimeetä. Siell oli varmaa pöllöij tai jotai. Ei me keksitty, mitä muuta ne vois olla.

Lempeä muisti, ett tääll o tollane Laulava lintukirja. Siit vois tarkistaa, mikä lentävä tai siis niinku laulava se oli. Tiätsä.

Onkoha sellast kirjaa, miss ois erilaisii haukkuij - ett niinku tietäs, mikä haukku haukkuu, ku haukkuu. Tiätsä. Mä ainaski oon hyvä haukkuu. Mä oonki russeli. Mutt sitt Lempeä välill karjuu mulle, ett naama kii. Epist. Mun mielest. Ett ei sais puhuu, vaikk ois A-S-I-A-A. Tiätsä.

Kommentit (0)

Maisa täss. Moooiii!

Päivähä ei alkanu parhaall mahollisell tavall.

Tiätsä. Kato ku mä luulin, ett mut jätetää. Ne vaa hävis.

Mua A-H-D-I-S-T-I! En mä voi sille mitää. Ku A-H-D-I-S-T-A-A, ni lirahtaa.

Noh. Lempeä oliki vaa käyny yläkerrass. Sitt se, tiätsä, V-Ä-H-Ä! avas äänijänteitää. Kauhee mekkala. Yhden lirun takii. En tajunnu. Mutt otin sitt niinku kevyet sisähatkat. Pöydän alle.

Anyway. Lähettii. Alkumatkast mä yritin vähä keventää tunnelmaa ja laulaa, mutt Lempeä oli viäl vihane ja sano, ett naama kii takapenkill. Rupesin sitt nukkuu.

Onpa paljo tota valkosta. Mitä se olikaa, nii just. Lunta. Ja haisuja. Tääll on taas ollu jotai pikkusii. S-I-I-S-T-I-I.

Ihan P-A-K-K-O juosta.

Kai mä kuulin, ett Luja vislas perään ja Lempeäki karju. Mutt en mä voinu sille mitää. Oli vaa P-A-K-K-O seurata sitä haisuu. Vedin portista risteykseen N-I-I-I-N täpöö: Luja jäi iha lähtötelineisii. Mä jatkoin viivana peltosuoralle rantsuun päin. Satakymppi lasiss. Ainaki. Siell penkall oli jotai. Joku oli kulkenu siit. M-E-I-D-Ä-N mestoill. N-I-I-I-N siistii!

Luja tuli kuitenki peräss. Tuu tsiigaa! Samaan aikaan liikenne pysähty. K-A-I-K-K-I pysähty tsiigaa. Luja sano, ett pitää mennä takas pihalle ja otti mut kii. Epist. Mä en ehtiny tsiigaa kunnoll sitä penkkaa.

Pihatiell mä sain taas mennä. Juoksin täpöö. N-I-I-I-N  S-I-I-S-T-I-I-I!

Lempeä ei sitt ollukaa vihane. Jouduin kyll hihnaan. Ja sitt se sano, ett mun takii tielle synty ruuhka, oikee liikennekaaos.

Nii-i.

Tääll Hämeess se on ruuhka, ku yks auto joutuu pysähtyy.

Luja sano, ett onneks pysähty. Ettei must tullu lättyy. Täh? En tajunnu.

Lempeä päätti varmistaa, ett ens kerrall en ota hatkoij. Oikeesti?! Pliis. Tää pääll mä en suostu ees liikahtaan.

.

.

.

Tsiigaa ny. Vauvannuttu. Vähäks N-O-L-O-O!

Mitä sä tekisit, jos sä oisit niinku mä?

Kommentit (4)

Vierailija

Voi Maisa ❤️
Hyvä että selvisit. Toi nuttu on niin nätti on päällä!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat