Kirjoitukset avainsanalla käsityö

Muistan kouluvuosilta, kuinka paikallisen terveysaseman tädit hymähtelivät ääneen nähdessään ryhmämme saapuvan kahvilaan.

Oli tapana käydä pidemmällä välkällä Teräsvaarissa – siinä terveysaseman kahvilassa. Siellä oli jukeboxikin.

Tätien hymähtelyn sai aikaan se, että mulla oli kaulassa tuo kuvan piiiitkä kaulaliina, takin taskussa lankakerä ja kaulaliinassa kiinni sekä se lanka että puikot. Joojoo.

Tosi kätevää. Oli. Työ eteni huomaamatta. Ja tuote oli käytössä jo valmistusvaiheessa.

Tätien mielestä se oli outoa.

Nykyisin se on trendikästä. Neuloa tai virkata ihan missä vain.

Hei, muutama vuosikymmen siinä välissä piti kulua. Ja ainakin yksi sukupolvi poikapentuja, jotka neuloivat tai virkkasivat pipoja, jopa julkisissa kulkuvälineissä!

Muistan myös ajan, kun tytär tahtoi ehdottomasti lähteä päiväkotiin hame JA legginsit päällä. Vaikka miten yritin selittää, että joko hame TAI housut.

Ei ei ei. Sinne meni. Lahkeet helman alta vilkkuen.

Ja taas tädit pyörittelivät silmiään.

Vaan mikä on muodikasta nykyisin, ollut jo vuosia?

Oletko sinä ollut se outo ja erilainen? Aikaasi edellä?

 

Ps. Se Teräsvaarin jukeboxi – löysin sen pari vuotta sitten samaisesta rakennuksesta käydessäni verenluovutuksessa.

Oli raasu joutunut kellarin perukoille. Pistoke irti vedettynä. Hylättynä. Se, jos mikä on väärin. Eikö?!

Kommentit (0)

Olen tainnut täälläkin joskus kertoa keskeneräisistä käsitöistäni. Nämä nallukat ovatkin olleet melkein ikuisuusprojekti.

Muistaakseni ostin nämä lohduksi ja ajanvietteeksi itselleni työttömyyden jollain kilometritolpalla. Että onpa jotain tekemistä sohvalla syljeskellessä. Sijoitan ne sitten Nallekammariin, Hämeeseen.

Alkuvuodesta löysin tyttöpuolisen vielä korkkaamattomasta paketistaan. Mutta. Vihdoin aletaan olla loppusuoralla.

Tai miten sen nyt ottaa. Enäähän ei tarvitsisi kuin löytää ja ostaa ne täsmälleen oikeankokoiset sisustyynyt. Ei ole muuten ollenkaan niin helppoa kuin luulisi. Taustakangas taitaa jo löytyä. Jos sen värisävy vain on täsmälleen oikea. Täytyy tarkistaa. Sekin. Sitten pitäisi vielä ommellakin.

Monta on työvaihetta tässä vielä.

Kuvassa ollaan vielä sinistä vaille valmiina.

Noooh. Nyt se on kanavapujottelun vaiko ristipisteilyn osalta valmis. Kumpi lie se ihan oikea termi?

Vaan mitäh?!

Eih.

Ei voi olla!

Ohjeessa muistutetaan neulailemaan aina samansuuntaisesti. Että ristiinpistot kulkevat samaan suuntaan. No tietysti. Kuka sitä nyt muuten tekisikään?

Mutta ja voih!

Siinä se on.

Yksi niistä sinisistä ristiinpistelyistä on väärinpäin!

Eih.

Kestänkö?

Pystynkö?

Voinko elää tämän kanssa?

Huoh. Yritän olla katsomatta tuota karmeaa virsettä työssäni.

Oijoi. Katse hakeutuu herkeämättä juuri siihen yhteen väärinpäin pistoon!

Hah. Perfektionismi on p… - noh, sieltä. Sanovat jotkut. Enkä edes ole perfektionisti vaan suorastaan huithapeli!

Ainakin niin uskottelen itselleni. 

Annan sen väärinpäin pistelyn olla. Minäpä en välitä. En korjaa. Olkoon puumerkkini. Lapsenlapset saavat kilpaa etsiä väärinpisteltyä. Sitä ainoaa!

Hahaa. Pystyn tähän kyllä.

Vai jos kuitenkin korjaisin sen…

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Multa ei onnistuisi, siis todellakaan! Olen sitä ihmistyyppiä, joka hihkuu riemusta osatessaan tehdä ketjusilmukoita. Ei perfektionismia täällä, ei lähimaillakaan.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat