Kirjoitukset avainsanalla elämä

Allin blogi viettää 4-vuotissynttäreitään.

Numeroista en niin tykkää, mutta ne tilastot, tilastot. Hmmm. Haha.

On tullut postailtua 514 jupinaa. Kommentteja on kertynyt 587 - siellä on tosin mukana omat vastaukseni, että noin puolet tuosta siis. Suunnilleen. On siinä tavu jos toinenkin.

Enkä vieläkään ole keksinyt, mihin keskittyisin. Tai on yksi alue.

Elämä. Kaikkine kaavoineen, kuoseineen, kavennuksineen ja tikkeineen.

Aikamoinen tilkkutäkki. Mistä siis tietää, etten ole kovin kummoinen ompelija? Hehe.

Kiitoksin ja kumarruksin kaikille lukijoilleni kommenteistanne sekä hetkistä tavujeni äärellä. <3

Ajattelin jatkaa.

Kun en muutakaan ole keksinyt. 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väittävät, että elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä.

Joo-o. Saattaa se niin olla. Oikeastaan toivon, että niin olisi.

Että kulunut seitsemän vuotta olisi nyt mennyttä. Ohi.

Jotain muuta seuraavat seitsemän vuotta.

Kunpa voisin jättää menneen taakseni.

Kunpa musertava huoli vaihtuisi toiveikkuuteen.

Kunpa voisin.

Vaan eihän sitä voi tietää. Eikä vaatia. Elämältä varsinkaan.

Eräskin Antti tietää, että vasta haudassa saa levätä. Siihen asti elämä tarjoilee mitä milloinkin.

Ihan hasardisti.

 

 

Kommentit (2)

Elettyä elämää näkyy muuallakin kuin juonteina iholla.

Kun vielä osattiin hyödyntää käsillä olevat materiaalit. Ennen ei ollut vaihtoehtojakaan. Vanhat pyjamat, hameet, nutut ja lakanat päätyivät raidoiksi räsymattoihin. Penskana oli hauskaa etsiä "omaa" raitaa matosta. Haha. Halvatpa oli huvit!

Nykyäänkin se olisi ekologista.

Se makoilu matolla tuttuja raitoja etsien?

Ei ihan Pokemon Go! -kamaa. Mutta siis matto omista kuteista. Jos nyt joku sellaista vielä tekisi. Vaan eihän meillä oo aikaa sellaiseen. Eieiei. Suurin osa vaatejätteestä kulkeutuu sekajätteeseen tai maailmalle. Paljon muuten Baltian maihin. Kauemmaskin.

Räsymatto on tosin tehnyt uuden tulemisen. Tehdasvalmisteisena. Desingia ja ovat melkein arvotekstiilejä.

Isällä oli aina joku projekti meneillään. Tekeminen oli kai tapa käsitellä asioita. Leskeksi jäätyään isä päätyikin kangaspuiden äärelle. Poppanaa syntyi, raidat kertoivat eletystä elämästä. Tärkeät vaiheet saivat omat raitansa. Lapsuus, sotavuodet, nuoruus, perhe ja työ. Siellä se on, omakin syntymävuosi. Mitähän muuta siihen sisältyi?

Oonpa itsekin kutonut poppanoita. Mutta jos alkaisi värittää omaa elämää - mikähän olisi pääväri?

Varmaan harmaa. Viime vuosien raidat eivät juuri sieltä erottuisi, mustan ja harmaan eri sävyt vahvasti edustettuina. Muotiväri, hei! Onneksi joukossa joitain ilon pirskahduksiakin. Kapoisia, mutta sitäkin kirkkaampia. Toki.

Minkä värisiä raitoja sinun kudelmasi saisi?

 

Kommentit (0)

Sisaruksissa on eroja.

Jokaisella oma roolinsa ja paikkansa.

Isosisko. Ei hötkyile eikä rähjää. Ottaa kaiken vastaan.

Keskimmäistä kun kutsutaan, paikalle luovii nurkkiin notkumaan myös kaksoisveljensä. 

Pikkusisko. Tajuaa kuvion. Kertoo, mikä homman nimi on.

Tyyneys.

Kaksoset Tylsyys ja Ikävystyminen.

Ymmärrys.

Ilman toisiaan jokainen silti vähän hukassa?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat