Kirjoitukset avainsanalla muistot

Nelliinan postaus huippuihanista sukkahousuista vei muistoihin.

Taas!

Päivääni sikana. Joojoo.

Alkoi naurattaa jo ennen kuin hain albumin eteeni.

Kamut (nyk. Ladyt!) – hei, kiitos! – järjestivät polttarit. Aikana, jolloin ne eivät olleet Suomessa vielä kovin yleisiä. Oltiin niiin nuorii ja nättei.

Vastaanotto oli sen mukaista. Putkan käytävillä (en tiennyt olleeni, hei!) kaikui herjoja ja huutelua. Työvuorossa olleet poliisit vai vakiasiakkaat – jäi epäselväksi. Kun oli se side silmillä, hei!

Saatan tässä yhteydessä rikkoa lakia. Herroilta kun en voi kysyä lupaa kuvien käyttöön. Törmäsimme vain kerran, kuin laivat elämän valtamerillä? Toivottavasti merenkäyntiä on riittänyt teillekin, tuntemattomat, sopivasti tyyntä ja myrskyä oman Miss Piggynne keralla.

Saatoin tosin itsekin päätyä japanilaisten turistien filmeille ikuistetuksi.

Olihan se tietty aika näky. Keskellä viikkoa yöpaita hulmuten, verho viittana liehuen pitkin katuja ja kapakoita. Ihi-ihi.

Erityisesti on ilahduttanut jälkikäteen tämä kuvapari. Lehtikuvaan törmäsin vuosia, vuosia myöhemmin.

Jaa niin. Elämän valtamerillä Kermit ja Miss Piggy kulkevat edelleen samaa väylää. Kermit vanhana merimiehenä ohjaa tarvittaessa karikoiden ohi. Miss Piggy taas - on entisensä. Ainakin  melkein. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juotaisko kahvit?

Nämä taitavat olla vanhempieni häälahja-astiastosta. Montaa osaa ei ole jäljellä. Tosin häistäkin on ajan rattaat raksahdelleet 70 vuotta eteenpäin. 

Kahvimylly on ollut meillä aina. Vastajauhettu kahvi. Huumaava tuoksu. Ja pannumyssyt. Vaihtuvat vuosikymmenet näkyvät niidenkin kuoseissa.

Tämä kahvipannu vie myös lapsuuteen. Poltin kerran käteni, kun keitin äidille iltakahvin hänen oltuaan posliininmaalauksessa.

Ja nämä kupit. Ehtaa kuuskytlukua.

Kuparipannu on yksi niistä vähistä esineistä, mitkä päätyivät Viipurista isovanhempieni uuteen elämään Helsingissä.

Entä muistatko, miltä kahvi maistui emalimukista juodessa? 

Nämä kahvikupit jäivät äidiltä kesken 1998. Lehdet ovat vielä epätarkat läntit. Niistä olisi tullut tarkasti aidon lehden näköiset. Jos aikaa olisi ollut enemmän. 

Kommentit (5)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat