Kirjoitukset avainsanalla liikunta

Istuminen on hengenvaarallista. Sen takia työpaikoillakin ollaan havahduttu hankkimaan sähköpöytiä. Vähän sama kuin sähkötuoli? Kyllähän siellä kato on käynyt. Hmmm. Ei kai sentään? Jestas. Ettäs kehtaan!

Etätyössä pitää itse huolehtia työergonomiasta. Siinäpä kykit rahilla tai jakkaralla. Sängyn reunalla tai sohvan uumenissa. Vaikka pihakeinussa. Vaan eipä niistä työtiloista kukaan perään kysele. Jännä juttu.

Mutta niin. Kun istua ei saa. Eikä ole liikoja euroja sellaiseen pöydän sähköversioon. Sängynpäätyä voi korottaa kirjapinoilla. Kuulemma. Pöydän korottaminen samoin? Vähän vaikeaa olisi löytää täsmälleen saman paksuisia opuksia tasaparit joka nurkalle. Että kirjoittaminen ym. sujuisi ilman ’oho, eiku’ –efektejä. Eieiei. Mitäs?

Joissain kouluissahan ne on menneet pidemmälle – pöydät ja pulpetit viskattu jätelavoille. Lapset kun luonnostaan ovat parhaimmillaan liikkuessaan. Totta. Se liikkumisen ilo vain tuppaa katoamaan jonnekin aikuisuuden syövereihin.

Noh. Mitä, jos kaikki kyykättäisiin. Sehän vasta luonnollinen asento onkin.

Polvet koukkuun ja takamus lattiaa viistämään. Kokeile vaikka!

Joo. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos pääsee alas, niin entäs se ylösnousemus – vain herra tietää, miten siinä käy. Ehehe.

KK houkutteli kokeilemaan, onko lonkat kunnossa. Testasin. Jep. Onnistuu. Yhdellä kintulla seisoskelu kuin se kyykähdyskin. Että nyt vaan sitä kestävyyskuntoa sinne lattian rajaan.

Jepjep. Ei saa heti luovuttaa. Mitä ikävämmältä tuntuu, sitä enemmän on harjoiteltava. Niin kuin kaikessa. Hmmm. Ehe.

Ja muuten. Jos lapset jo koulussa oppisivat muun ohella myös kyykkäämään – osaisivat sitten työelämässä olla.

Valmiiksi kyykytettyjä?

Ihi-ihi-hi.

Hyvää maanantaita sinullekin, lukijani!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sauvakävely on täyttänyt 20 vuotta, hehkuttivat uutisissa.

Hah.

Tässä on todiste, että osattiin sitä jo aiemmin.

Ihi-ihi-ihi.

Mitäs sanot urheilulookista?

Kuva on vuodelta 1996. Siuntion metsälenkillä sauvottiin jo silloin.

Suksisauvoilla. Oikeesti.

Kävelysauvat oli vasta myöhempää hifistelyä.

Seuraavana vuonna otinkin sitten rennommin.

Huomaatko? Look ennallaan. Ei niitä verkkareita joka vuosi ostettu. Edes Tallinnasta.

Dementiahiihdosta ei ole kukaan puhunut vuosiin. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun 'oikeat' kuntoilijat ottivat alleen rullaluistimet ja käsiin kävelysauvat. Leveällä veetyylillä suhahtelevat ohi ja mummot lakoontuvat teiden pientareille. Silkasta pelästyksestä. Lajiliitot kinaavat, onko kyseessä luistelu, hiihto vai luisteluhiihto.

Itseltäni laji unohtui vuosiksi, kunnes ostin kokeeksi meille sauvat. Vähälle käytölle jäivät. Kerran lainasin kamulle toiset kepakot. Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen on muutama pari niin jääpiikillisiä kepakoita kuin asfalttitassujakin kopsuteltu loppuun. Siinä sivussa on paranneltu pääkopan ilmastointia, toivottavasti puolin ja toisin.

Kiitti, köpökamu!

 

Kommentit (2)

Hah. Mielenlujuudessani ei ole mitään! vikaa. Ei myöskään ruokaympyrässäni. Ei elintavoissani. Ei niin missään, mihin voisin jotenkin itse vaikuttaa.

Syyllinen on löytynyt. Sen tyypin nimi on Reseptori. Ja ennen kaikkea sen tyypin luistaminen hommistaan.

Tai ainakin jengin väheneminen. Tai jotain.

Samaistuin heti hiiriraukkoihin, joita käytettiin koekaniineina. Eikäku siis -hiirinä.  Ja sitten niiden liikkuminen väheni. Ei siksi, että ne oli kaniineja! Eikäku siis hiiriä edelleen! Eikä siksi, että liikkuminen olisi vaikeampaa lihomisen takia. Ei ei.

Vaan siksi, että ne tyypit, Reseptorit, olivat ottaneet hatkat. Ja siksi dopamiinieritys aivoissa kärsi. Ei ollut enää riittävästi alustoja, mihin kiinnittyä.  Dopamiini taas vaikuttaa liikkumiseen ja mielihyvän syntymiseen.

Ja siksi liikunta ei aiheuttanutkaan mielihyvää kuten aiemmin. Hoikkana hiirulaisena.

Ja siksi passiivisuus ja liikunnan väheneminen johti lihomiseen. Eikä se, mitä tuli syötyä.

Mistä tiedän tämän?

Noh.

Hesarissa oli Tiedon jyvät -osiossa artikkeli. Sopii mulle. Että asiat selitetään lyhyesti.  Ja siitäkin poimin vain sen, mikä sopii mulle.

Entiselle hoikalle hiirulaiselle.

Kommentit (2)

EL
1/2 | 

Kiitos. Tämä selvensi miksi söin eilen kahvin kera 7 minipullaa kun tarkoitus oli maistaa se yksi!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat