Kirjoitukset avainsanalla koulu

Oho. Tänään onkin juhlapäivä. En olisi muistanut, ellei olisi oikein lehteen präntätty.

Kuulun tuohon 80 000 ekaluokkalaisen ryhmään, joka aloitti koulutiensä tasan 50 vuotta sitten.

Ei ollut eskaria. Julkinen päivähoito oli, mutta ei meille kotiäitien penskoille. Niillä taidoilla mentiin, mitä oli - tai ei ollut.

Taisin lähteä ihan alusta. Laskeminen, lukeminen. Ja kirjoittaminen.

Silloin väkerrettiin kaunolla. Ja nyt, 50 vuotta myöhemmin, on koulutaipaleelle lähtenyt ikäluokka, jolle kaunoa ei opeteta lainkaan. Hyvä, että edes tekstausta. 

Kaukana ei ole sekään, että ipanat oppivat kirjoittamaan ainoastaan näppiksellä.

Hmmm. Kehityksen eteen ei kai saisi tälläytyä.

Mutta. Sitä ihmettelen, miten nämä tulevaisuuden lapsukaiset allekirjoittavat mitään? Tuleeko kirjoitustaidosta harvojen taito? Kaunokirjoituksesta yhtä outoa ja tunnistamatonta kuin nuolenpäät ja hieroglyfit.

Haha. Kuka nyt paperia enää käyttäisikään. Yhtään mihinkään. 

Ettei vain olisi sirutettuna koko maailman väestö. Elämä yhtä vinkunaa, kun sirut, mikropiirit ja biotunnisteet välittävät tietoa keskenään. Jo nyt luurit taskuissamme olemme jatkuvan seurannan kohteina. Tieteiselokuvien outoudet tulevat arkeemme?

Muuten, miksi ennen koulu voitiin aloittaa syyskuun alussa ja lukuvuosi päätettiin toukokuun viimeiseen? Ja hyvin ehdittiin oppia. 

Jaajaa. Vai onko niin, että osaamisemme on vanhentunutta - kuten usein kuulee väitettävän. Ja kun tarpeeksi asiaa toistetaan, siihen alkaa uskoa? Vääräänkin tietoon.

 

Kommentit (2)

Taas päivänä jonain erehdyin katsomaan uutisia. Taisin lukeakin niitä. Se on virhe. Lähes aina se on virhe. Silti syyllistyn siihen päivittäin. Voi mua tyhmyriä. Tieto lisää tuskaa.

Oppivelvollisuutta ehdotetaan pidennettäväksi.

Okei.

Ei ehkä ollenkaan paha – 15-kesäinen on ihan liian keskeneräinen päättämään tulevaisuudestaan. Totta. Sääliksi käy nuoria, jotka räpiköivät teinivuosina koulunsa miten kuten läpi. Ja sitten tipahdetaan tyhjän päälle. Hyvä olisi, jos tukea saisi vähän pidempään. Että nykyisin niin kovaan työelämään voisi päästä jotenkin pehmeän laskun kautta.

Ammattikoulutusta ollaankin työntämässä yrityksiin. Noh. On siinä puolensa. Mutta myös vaaransa. Siitä ehkä toiste.

Mutta se uutinen olikin, että nyt halutaan pidentää koulu-uraa sieltä alkupäästä.

Voi miksi?

Opetusalan ammattilaiset sitten pohtivat töllön ruudulla, että sitten pitäisi ottaa kouluihin lastenhoitajia opettajien rinnalle työskentelemään. Voi miksi?

Ymmärrän kyllä, että tietyissä kehitysvaiheissa lapsi suorastaan imee itseensä tietoa ja uusia taitoja. Oppiminen tapahtuu kuin leikiten. Siinäpä se.

Miksei se saisi tapahtua jatkossakin leikiten? Siellä päivähoidon puolella. Pienissä ryhmissä. Hallitusti. Miksi se oppiminen olisi oikeanlaista vain kouluissa?

Miksi lapset pitäisi työntää entistä aikaisemmin entistä levottomampiin kouluihin – kun on jo olemassa laadukas päivähoitojärjestelmä – ja käsitykseni mukaan sen sisään ympätty varhaiskasvatus.

Ja miksi, voi miksi lapsi ei saisi jatkaa työtään, jonka parhaiten osaa?

Leikkiä. Kehittyä. Rauhassa.

Eikö sen jälkeen ehtisi ihan hyvin sen ’oikean’ oppimisen äärelle – kun kypsyyttä olisi riittävästi? Sääliksi käy lapsia, jotka ryytyvät jo nyt ensimetreillä hälinään ja liian aikaisin asetettuihin vaatimuksiin pärjäämisestä itse. Jo nyt ekaluokkalaisen pitääkin yks kaks osata huolehtia itsestään, tavaroista, vaatteista, läksyistä, koulumatkoista.

Ja sitä autorallia vaille koulujen ympäristössä, kun näitä vielä pienempiä ’koululaisia’ vanhemmat kuskailisivat aamuisin.

Voi miksi?

Kommentit (2)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Ei missään tapauksessa, jos tältä opelta kysytään. Suomessa on juuri ideaali koulunaloittamisikä, sitä ei kannattaisi mennä sotkemaan. Ja mulla oli muuten sama Aapinen aikoinaan, jos kuva on omastasi! 😄

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat