Kirjoitukset avainsanalla vanha talo

Lumikki muutti sitten Ketunpesältä. Siellä meno hiljentyi niin, että päässä kaikuu. Piti päästä pois pölyyntymästä.

Ei olla vielä yksimielisiä, miten tätä kesäluukkua pitäisi nimitellä.

Tontilla on jo Ketunpesä ja Ketunpesä 2.

Puolisko haluaa sanottavan ylätalo.

Tylsästi.

Onhan se tontilla vähän ylempänä. Mutta ei siinä ole mitään luonnetta. Eihän?

Karttapalvelu väittää Takaperänjärveksi. Hah. Täällä oo muuta vesiaihetta kuin lähteestä johdettu uima-allas. Ei oo järvi. Se Takaperä on tuolla muutaman kilometrin päässä.

Hmmm. Oisko Ylä-Kettula?

Olkoon mikä vaan, mutta sadekelillä pitää jotain tekemistä keksiä.

Kas näin.

Yhyh. Olipa aikas paljon elämää tuolin kerroksissa. Meinaan, että pölyä. Atshiii.

Ja vanhoja sukkia? Millä vuosikymmenellä on mahdettu muokata edellisen kerran? Nailonsukkaa siellä on, kulmien pehmikkeenä. Mustalla karhunlangalla ommeltuna. Oli muuten neulakin unohtunut sinne pehmusteisiin. Ihan priimakunnossa.

Se neula. Sukkareunusta en purkanut. Sentään.

Vaan niin ei ole elämässä kuin luulisi.

Kaikki nämä vuosikymmenet Lumikki on ollut Lumikki.

Tässä kirjoittaessani huomasin sen tossuissa lukevan Cinderella.

Heh.

Hei! En osannut lukea - varsinkaan englantia - tullessani Lumikin äidiksi.

Olkoon se puolustukseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Musta hattara
1/2 | 

Hienolta näyttää, kiva kun Lumikki on innostunut vanhan tuunaamisesta! Osoittaa arvostusta....

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha puuliesi on ihan ikänsä näköinen. Tai on se joskus saanut pintaansa kai hornaa. Sitä hopeanhohtoa.

Mutta taso on todella surullinen näky.

Vaihdetaan yksi renkaista - hornalla siveltyyn. Höh.

Ajattelin ensin, että laitan vain lasilevyn päälle. Ja ehkä sitten joskus jotain.

Kun ympärillä pinnat uusiutuvat, pitää kai tuollekii jotain tehdä.

Kyljet saivat pintaansa peruslateksin.

Luukkuihin kuumankestomaalia.

Mitäs sitten?

Ei sitä maalia sittenkään liesitasolle.

Ei.

Puhdistetaan (siis hangataan, hangataan, hangataan ja vielä kerran hangataan) Liesimustalla.

Muutama tippa vettä tökötin sekaan olisi ehkä helpottanut tehtävää.

Ja kuka sanoo, ettei lankkiharjaa enää käytetä?

Kyllä käytetään. Jos ei kenkiin, niin tässä toimii.

Tadaa.

Kyllä se ainakin meidän katseen kestää. Ja elämän jälkiä saa jäädäkin näkyviin.

Jos nuohooja joskus antaa luvan vielä käyttää, niin ehkä

se vielä lämmittääkin.

Kommentit (1)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat