Kirjoitukset avainsanalla osa-aikatyö

Perjantai-iltana sähköposti kilahti.

Eiih! Mitä nyt taas?!

Kassa haluaa jälleen lisäselvityksen. Kuinkahan monta olen uuden työurani aikana jo toimittanut, milloin mistäkin syystä. Kyllä näistä euroista kannattaakin olla huolissaan. Jos, hyh, mikä lie osa-aikatyötön petkuttaa?

Lisäselvitys tänne heti tai anomuksesi hylätään kokonaan! 

Jo lähtökohtana on, että etuuksia saavat yrittävät kaikin keinoin huiputtaa anomuksissaan.

Miksi!!!?

Tällä kertaa olin epäiltynä työtuntien viilailusta. Luvut eivät mitenkään täsmänneet. Että roistomaisesti olisin ilmoittanut tuplamäärän työtunteja!

Mitähän olisin siitäkin hyötynyt? Saanut oikeuttani vieläkin vähemmän tukieuroja! Hei, pliis?!

Aikani ruutua tuijoteltuani tajusin, missä vika piilee.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

Eihän se kummoinen olekaan - aikuiselle, vuosikymmeniä työelämän kurveissa pyöritetylle, kokeneelle ihmiselle. Samaa mieltä!

Okei. Tiedetään. Numerot on ikäviä. Itekin tykkään enempi kirjaimista.

Virseitähän sattuu joskus kaikille - ehkä sieltä joku euro tilille kilahtaa. Sitten joskus. Kunhan löytävät palkkatodistuksesta oikean sarakkeen. 

Järjestäydyttiin uuden liiton alaisuuteen vuoden vaihtuessa. Eivät kai siellä ota uskoakseen, että noinkin pieniä tuntipalkkoja voidaan jäsenistölle maksaa. Luulivat, hyh, minkä lie osa-aikaisen työtuntien määräksi.

13,17.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitä pohtinee jopa aamupala. Hehee.

Tuttu ilmoitus jälleen sähköpostissa. Jo vuodesta 2012.

Alkuun niitä tuli kahden kuukauden välein. Nykyään "vain" joka neljäs kuukausi.

Koska olin, hyh, mikä lie työtön työnhakija - olin velvoitettu täyttämään ja julkaisemaan sen.

Vaikka olen nykyisin työssä - mitäs olen, hyh, mikä lie osa-aikainen tuntityöntekijä - olen velvoitettu päivittämään sitä.

Vaikkei sitä kukaan lue.

CV-netti muistuttaa.

Enää vajaat kahdeksan vuotta jäljellä.

Hehee.

Tarvitseeko kaiken tekemisen olla hyödyllistä?

No ei - kunhan ollaan aktiivisia, hei!

 

Kommentit (0)

Blogihistoriani alkutaipaleella piti päättää, mistä elämänalueista jupisisin. Oma napahan se on yleensä lähinnä, valikoitui tuo työelämä mukaan. Kuinkapa muuten.

Oonhan yhden sortin kokemusasiantuntija siinä kin. Kaltevalla kalliolla tasapainoillen tutkin työtä ja elämää sen ympärillä silloin vielä ulkopuolisen silmin.

Työelämää on takana reilusti yli kolkyt vee. Tasapaino on yhä hakusessa. Milloin Alli läpsyttelee räpylöineen nokka pystyssä vastatuuleen  ja toisessa hetkessä nokka kyntääkin kinosta.

Ketä kiinnostaa?

Ei ketään, mutta blogihan on päiväkirjamaista jupinointia. Kunhan jupisen.

Tosiaan. Oon jämähtänyt työelämän outoon välimaastoon. Tiedän, meitä on paljon. En oo enää tuo, hyh, mikä lie työtön työnhakija. Ihan.

En oo myöskään siinä ekonomistin mainitsemassa priimatyössä, kokoaikaisessa.

Väärin työllistytty. Niin sen täytyy olla.

Lainsäätäjä on päättänyt, että kokoaikatyö on se ainoa oikea tavoiteltava olotila. Työnhakijaksi kirjautunut on velvoitettu pyrkimään tähän. Samaan aikaan työmarkkinat on silppua täynnään. Se taas ei kiinnosta lainsäätäjää.

Lokakuussa oli paljon töitä. Ei ihan täysiä tunteja, mutta silti väärin tehty. Nolla euroa soviteltua päivärahaa.

Marraskuussa oli työtunteja kuin kokoaikaisella ikään. Väärin, väärin! Osa-aikainen ei saa tehdä kokoaikaista työtä. Nolla euroa soviteltua päivärahaa.

Haluatko, että kerron lisää?

Ei se mitään, kerron silti. ;)

Kommentit (2)

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015
1/2 | 

Moi! Tiedän mistä puhut. Itselläkin on kökösti tunnit juuri niin, että en saa päivärahaa, mutta en aina myöskään tee ihan täysiä tuntejakaan... Jäin kuitenkin työnhausta pois ja otan lisätöitä aina kun mahdollisuus (onneksi on firmassa tuo mahdollisuus). Eli en suunnittele elämää päivää pidemmälle :).

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Moi taas! Kiitti kommentistasi. On käynyt sama mielessä muutamankin kerran. Muutama ärräpää jäisi ehkä päästelemättä, jos antaisi työnhaun olla keskenään. Vaan toisaalta niille satunnaisillekin euroille on tarvis. Ja että oon oikeutettu niihin, sekin. Vaikka hulluhan se huomisesta huolehtii. Mukavaa päivää töihin tahi vapaalle!

Kuljetko automaattiohjauksella? - oon kysynyt aiemminkin. Aamuisin aina samaan aikaan samaa reittiä töihin, rutiinihommia iltaan asti ja samaa reittiä takaisin kotiin?

Ei uskoisi, mutta rutiinejakin voi ikävöidä. Loppuvuodesta tulin huokaisseeksi ihan ääneen: "Kun ei tarvitsisi koko ajan miettiä. Kun tietäisi etukäteen, mitä tekee päivän aikana. Ettei energia kuluisi jatkuvaan säätämiseen".

Kun väliin sattuu ajopäivä, pitää oikein ajatuksen kanssa miettiä, mihin suuntaan rattia kääntää. Missä järjestyksessä kulloinkin suhailisi, että keikka olisi mahdollisimman kustannustehokas sekä ajassa että kilometreissä.

Kun työ on yhtä silppua päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen - se alkaa tuntua. Kipuna hartioissa. Juonteina suupielissä. Pitkinä huokauksina.

Tosin luin lehdestä, että tauot työssä ovatkin hyväksi. Pitävät työskentelyn huokoisena, hei!

Työn tuloksellisuus on mitä on. Ei se ainakaan pankkitilillä näy. Koetko sinä oman työsi merkitykselliseksi? Merkityksettömyys ja rutiinien puute saattaa pitkittyessään johtaa stressiin. Kuulemma.

On mulla yksi rutiini: työttömyyskassan hylkäävät päätökset. Vuoden vaihduttua olivat hukanneet työsuhteenkin. Voin kertoa sen olevan edelleen voimassa. Sellainen osa-aikainen. Tunteja tulee. Määrää vain ei tiedä etukäteen.

Työsuhteeni ei siten ole ihan priimaa, kuten töllössä joku ekonomisti mainitsi kokoaikaisen ja vakituisen työsuhteen olevan.

Niin. Hämärästi muistan.

Jossain vanhassa postauksessani haaveilin työstä, saavuttamattomasta.

Noh. Mahdoton tapahtui. Osittain.

Joskus tavoittelemani henkilö kertoo painokkaasti olevansa töissä.

- Niin - tuttu juttu. Niin minäkin.

Joskus henkilö kertoo työnsä olevan ennakoimatonta.

- Niin - tuttu juttu.  Niin minunkin.

Toiset tykkäävät, kun päivät ovat erilaisia. Ei ole tylsää.

Ei ole tämäkään. Mielenkiinnolla sitä aina jaksaa odottaa erilaisia perusteluja byrokraattisille päätöksille.

Ai niin, ettei taas menisi pelkäksi marinaksi, elämäntapapessimistinkin on mahdollista löytää aihetta iloon.

Kun kukaan ei suostu puhumaan kanssani, voin trendikkäästi harjoittaa mindfulnessia. Eikäku siis huokoistan työpäivääni, hei! Joillain työpaikoilla se on varmaan jo työsuhde-etu.

Ite kutsun niitä päikkäreiksi.

Onnea se on sekin.

Kommentit (2)

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015
1/2 | 

Moikka! Ihan samoja ajatuksia täällä. Työvuorot ovat kovin vaihtelevia (sekavia) ja iltavuoroa paljon. Ennen tein toimistoaikoja ja olin niin onnessani tästä lievästä vuorotyöstä. Nyt tajuan, että elämä on kovin yksitoikkoista kuitenkin. Aina eri aikaan töissä kuin ystävät, ei mitään mahdollisuutta vakituiseen harrastamiseen. En olisi uskonut, mutta olen alkanut kaipaamaan toimistoaikoihin sidottua työtä... Ja tosiaan olisi ne aamurutiinit :).

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat