Kirjoitukset avainsanalla Leikki

Ei ollut varpaita hivelevää hiekkaa lapsuuteni uimarannalla. Ei. Vaan kiviä. Paljon kiviä.

Liekö siksi kivet seuranneet elämänpolullakin? Yksin seisoo Alli rantakivellään.

Vai olenko sittenkin liidellyt höyhenen keveydellä kivikon yläpuolella - vailla huolta huomisesta?

Tänä kesänä on pohdituttanut. Paljon. On pitänyt muistaa. Ja sitten unohtaa.

Pääparka kaipaa välillä lepoa. Siksi on pitänyt tuottaa jotain muuta.

Kun käsillä tekee - myös aivot työskentelevät. No ne kaikki eri aivot. Onhan noita. Isot ja pikku ainakin. Ja sitten ne lohkot. Yhdessä ja erikseen. Turha pohdinta unohtuu.

Luin myös kolumnin, joka kehotti leikkimään. Kesän piironkiprojekti jo opetti, kun ei ota hommaa liian vakavasti, saattaa syntyä kaikenlaista.

Nanne, tuore eläkeläinen. Nannen matkoista joskus toiste. Jonain päivänä. Matkalaukku ainakin on jo. Ans kattoo. Sitä odotellessa syntyy jotain muuta.

Serbiankuusen neulaset eivät ota irrotakseen, vaikka ovat jo vuoden koristaneet ovea. Kesän paahdekaan ei niitä irrottanut, ruskisti vain. Koriste sai sitten vähän syksyä lisukkeeksi ja samalla jatkoaikaa.

Kuka jaksaa liimailla tuntikausia käpyjä? Innokkaat askartelijat ja sisustajat. Mä en. Simppeliä ja nopeaa.

Kalkkimaalilla on sittenkin ollut hauska leikkiä.

Vielä en ajatellut viskata lusikkaani nurkkaan. Heitin niitä sitten seinälle.

Välillä on silti syötävä. Vaikken minkäänlainen leipuri olekaan.

Mahtaneeko johtua majakkani rikkoutuneesta valosta - kun en osaa päättää, mihin ryhtyisin.

Hehee. Kunhan syksy saa, vetäydyn sohvan uumeniin. Tai korjaan valon. Ehkä majakka vielä joskus näyttää oikean väylän.

 

Kommentit (0)

Julkkiksia viime vuosikymmeniltä. Muistatko heidät? No, nuoremmat eivät voi muistaa eikä tunnistaakaan. En itsekään tunnista heitä kaikkia. Eivät ole ihan näköisiä. Ainakaan kaikki.

Mutta tunnistatko sinä dueton Päivi ja Kim? Entä löydätkö Lauran? Mutta missä luuraa Jarkko? Kuin silloin ennen oli euroviisumme v. 1969.

Kansan suosikeiksi ovat aina nousseet laulajat, näyttelijät, viihteentekijät, urheilijatkin. Mutta paperinukkeina Juha Väätäinen ja M.A. Numminen. Oikeasti. Heh.

Paperinukke. Heh-he. Kuka nykylapsi on sellaisella leikkinyt? Itse leikannut ja ehkä tehnyt vaatteitakin. Siis piirtänyt. Värittänyt. Ja vielä leikannut.

Kun sakset pysyisivät kädessä ja leikkuujälki alkaisi olla riittävän tarkkaa, on nykylapsella ollut kännykkä jo vuosia. Hän pelaa pelejä tabletilla. Hän instaa, twiittaa, skypettää. Palapelitkin hän tekee jollain luurin appsilla.

Maailma muuttuu. Leikit ja ajanvietekin muuttuvat. En minäkään käpylehmillä leikkinyt. Ainakaan kovin usein.

Ja onhan näitä hauska katsella. Ja minkälaista muoti on ollut 70-luvulla? Hihii.

Jarkkoa ei näy. Vain joitain vaatteita on jäänyt jäljelle. Niinhän elämässäkin joskus käy. Hän lähti – mutta jotain jäi.

Onneksi sadepäivien varalle on jäänyt muutama arkki odottamaan saksintaa.

Kommentit (4)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

Mä rakastin lapsena paperinukkeja, joita äiti oli säästänyt omasta lapsuudestaan ja leikin niillä usein. Harmikseni, pikkusisko oli mustasukkaisuuksissaan melkoinen tuhoaja ja repi monelta nukelta raajat irti äidin imettäessä pienempää siskoa.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat