Kirjoitukset avainsanalla ystävä

Sauvakävely on täyttänyt 20 vuotta, hehkuttivat uutisissa.

Hah.

Tässä on todiste, että osattiin sitä jo aiemmin.

Ihi-ihi-ihi.

Mitäs sanot urheilulookista?

Kuva on vuodelta 1996. Siuntion metsälenkillä sauvottiin jo silloin.

Suksisauvoilla. Oikeesti.

Kävelysauvat oli vasta myöhempää hifistelyä.

Seuraavana vuonna otinkin sitten rennommin.

Huomaatko? Look ennallaan. Ei niitä verkkareita joka vuosi ostettu. Edes Tallinnasta.

Dementiahiihdosta ei ole kukaan puhunut vuosiin. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun 'oikeat' kuntoilijat ottivat alleen rullaluistimet ja käsiin kävelysauvat. Leveällä veetyylillä suhahtelevat ohi ja mummot lakoontuvat teiden pientareille. Silkasta pelästyksestä. Lajiliitot kinaavat, onko kyseessä luistelu, hiihto vai luisteluhiihto.

Itseltäni laji unohtui vuosiksi, kunnes ostin kokeeksi meille sauvat. Vähälle käytölle jäivät. Kerran lainasin kamulle toiset kepakot. Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen on muutama pari niin jääpiikillisiä kepakoita kuin asfalttitassujakin kopsuteltu loppuun. Siinä sivussa on paranneltu pääkopan ilmastointia, toivottavasti puolin ja toisin.

Kiitti, köpökamu!

 

Kommentit (2)

Vierailija

Sauvakävely on edelleen pop. Ja pään tuuletus. Sanokoot muut mitä tahansa.

Kamut - iki-ihanat Ladyt, ne on jo pian täällä!

Päätin ja kerroin päätöksestäni myös ystäville, ettei sitten ruokailla lattialla. Silti päädyin imuroimaan.

Kerroin ystäville heidän olevan olevan täydellisesti vastuussa. Oletan heidän myös kantavan tämän vastuun. Kuin poliitikot ikään. 'Otan tästä vastuun. Mutta en aio erota.' Luotan siis tulevaan.

Vastuu mistä?

Noh. Kotimme siisteydestä. Todellakin! Meillä ei imuri kovin usein pääse laulutunneille. Mutta kun on hyvä syy, niin sitten.

Valmista. Tervetuloo.

Eikäku. Mitä kivaa voisi laittaa pöytään? Hmmmm. Kaitaliinat, ne yksiväriset. Ne on niin tylsiä. Äkkiä pitäisi jotain keksiä.

Hei! Siinä se. Paneeliverho. Oikea mitta, hyvä leveys.

Ei niksipirkkaa.  Vaan Reallya.

Saunan jälkeen päästiinkin sitt valmiiseen pöytään.

Oma kokki ja baarimestari huolehti niin ruuasta kuin juomistakin.

Kiitos.

Ps. Reseptilinkki lisätty. :)

Kommentit (4)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Ootapa, kun mietin....ollaan jotkut oltu naapuruksia ja leikkikavereita alta kouluiän. Viimeisetkin liittyivät joukkoon 70-luvun alkupuolella. Nelikymppisistä lähtien alettiin pitää kiinni säännöllisistä tapaamisista muutaman kerran vuodessa; kerran vuodessa yhteinen viikonloppu ja siihen päälle glögeilyt, saunomiset ja muuta kivaa. Arkea jaksaa, kun on riekkunut ystävien kanssa yhdenkin illan. On se. Ystävyys. <3

Näin pitkällä yhteisellä matkalla ei tarvitse selittää mitään. Ja silti tapaamiset on täynnä ääntä! =DD

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat